Kasvattiblogi

Kuvaterveisiä marraskuulta

2011-12-03T10:46:00.000-08:00

Velipojat Santtu (R. El San Miguel) ja Sisu (R.Primetime) heräilemässä rauhotuksesta selkä-röntgen- kuvien jälkeen.

Kännykkään tulleita kuvaterveisiä alla.. Kiitos lähettäjille!:)

Riku (R. El Rebel) ja Saku (R. Someone For You)

Santtu(R. El San Miguel)

Santtu rentoutuu:)

Vertin terveiset

2011-12-03T10:24:00.000-08:00

Kesämuistoja piristämään pimeitä syyspäiviä... Vertti (R. Hot Spotted) nauttii heinäkuisesta kesäpäivästä rannalla. Vertti on komea poitsu:) Kiitos kuvasta Ailalle!

Sienimetsää ja kurakelejä..

2011-10-23T06:47:00.001-07:00

Syksy on jo pitkällä, ja tänään käytiin Sipoossa sienimetsässä Sulo- ja Santeri-mäykkyjen kanssa, joskin Rellan intohimojen kohteena on sienien sijasta oravat ja neiti tutkii tarkkaan puunrungot..Ja syyssateiden vuoksi kotiin palatessa ensimmäiseksi aina suihkun kautta;-)

Välillä Rella ollut Lahdessa hoidossa, jossa puolestaan kaverina Ropo. Näistä mustista makkaroista on tullut mainiot kaverukset!

Pepin terveiset

2011-09-27T00:39:00.000-07:00

Pepi (R. Bistro Chef) on päässyt nauttimaan alkusyksystä mm. mökillä, jossa poitsu tykkää kuulema kovasti olla kun pääsee nuuskuttelemaan vapaana.

Kiitos kuvista ja terveisistä Emilialle!

Toissaviikolla tavattiinkin Pepiä ulkoilulenkin merkeissä. Pepi on varsin ystävällinen herrasmies, joka tulee toimeen kaikkien kanssa:)

Syksyä kohti..

2011-09-11T04:06:00.000-07:00

Aurinkoiset ja lämpimät syyspäivät muistuttavat kesästä, joka alkaa olla takanapäin.. Rellan kesä mennyt lokoisasti ulkoillen ja uiden, elokuu meni Ropo-kaverin seurana Lahdessa.

Touko-kesäkuussa käytiin muutamassa mätsärissä, missä alkoi sujui hyvin, kun Rella suostui näyttämään hampaitaan. Myös kehässä liikkuminen alkoi sujua ilman pomppimista, samoin paikallaan seisominen, mikä ollut eloisan pikkuneidin mielestä perin tylsää;-) Heinäkuun näyttelyssä R. mitattiin ja siirrettiin kääpiöluokkaan, mutta hampaita katsottaessa neiti pisti taas ranttaliksi, sai kuitenkin arvostelun "Erinomainen tyyppi. Kaunis pää. Riittävä kaula, hyvä runko. Vahva hyvä luusto. Oikean laatuinen karvapeite. Niukasti kulmautunut etuosa, hyvä takaosa. Liikkuu etuosan kulmauksista johtuen vähän etumatalasti, muuten hyvin. Varauksellinen käytös pilasi nartun mahdollisuudet, nartun pöytäkäytös varautunut, mutta ei purrut, pöytäkätöksen vuoksi palkintosija". Tuomari kannusti jatkamaan mätsäreitä.. Parissa käytiin ja myös parilla näyttelytreenikurssilla. Hampaita näyttäessä neiti varauksellinen, vaikka tuttujen ihmisten antaa kyllä kopeloida itseään miten vaan;-) Ja syyskuun alun näyttelyssä tuli EVA, ne hampaat:-(.. Mutta nyt pidetään vähän taukoa noissa puuhissa ja nautitaan alkavasta syksystä. Loppuun vielä kuva säihkysilmä-Rellasta, kaveri kokeili uuden iPhone'nsa kameraa, salama näyttäisi toimivan:-)

Saaran kesäkuulumiset

2011-08-29T07:13:00.000-07:00

Kesä vilahti taas ohitse ja eilen palasimme Saaran kanssa lomalaitumilta Kaakkois-Suomesta takaisin tänne Tampereen opiskeluhulinoihin. Vietimme kesän vanhempieni luona, jossa Saaran seurana oli jo pennusta asti tutuksi tullut cairnterrieri Taavi sekä uudempi tuttavuus, äitini toinen cairni Jaska.

Ennen kesälaitumille lähtemistä kävimme Saaran kanssa kahdessa näyttelyssä. Lappeenrannasta pikkuneiti nappasi mukaansa EH:n ja arvostelun, joka sanoi: "20-kuukautinen narttu, jolla on mukava pää. Ylälinjan pitäisi olla parempi, hännän asento on oikea. Hieman avoin edestä. Karvan/turkin pitäisi olla parempi."

Lappeenrannan hyvien kokemusten saattelemana suuntasimme Tampereen näyttelyyn, joka päättyi pienoiseen katastrofiin. Jouduimme odottamaan vuoroamme nelisen tuntia, koska näyttelyaikataulu laahasi pahasti jäljessä. Kun viimein pääsimme kehään, Saara ei suvainnutkaan tuomarin hipelöintiä ja yritti purra tuomaria. Tampereelta käsiin jäi siis hylätty suoritus ja suuri ihmetys.

Tampereen jälkeen emme ole ehtineet (emmekä rohjenneet) osallistua näyttelyihin. Vietimme kerrassaan rentouttavan maaseutukesän ja Saara sai telmiä koirakavereidensa kanssa päivästä toiseen. Heinäkuun ajaksi erakoiduimme mökille, koska Saaralla oli juoksu, mutta muulloin koirakavereita oli läsnä päivittäin.

Saaran uusin laumakaveri Jaska liittyi joukkoomme ennen juhannusta ja sitkeä pentu on pistänyt Saaran ajoittain melko tiukillekin. Onneksi neiti on vielä sen verran nuori ja huumorintajuinen, että jaksaa leikkiä. Leikkiminen tosin kiinnostaa vain tuttujen koirien kanssa. Edes elokuussa tavattu oma sisko, Myy, ei saanut houkuteltua ujohkoa Saaraa painihommiin.

Syksyn mittaan jatkamme tokoilua ja ilmoittauduimme myös jäljestämiskurssille. Kesällä ehdimme kokeilla kaksi verijälkeä ja niiden harjoittelemista on tarkoitus jatkaa vielä tänä syksynä tai viimeistään ensi kesänä. Jäljestämiskurssilla taas harjoittelemme toisenlaista jäljestämistä, hajun perusteella ilmeisesti. Tampereen näyttelytapahtumien takia suunnitteilla on myös näyttelykurssille osallistuminen, mutta vielä en ole meitä sellaiselle ilmoittanut. Täällä näyttäisi olevan myös runsaasti mätsäreitä eli harjoitusmahdollisuuksia löytyy, kunhan vain rohkenisimme lähtemään.

Kesäterveisiä maalta!

2011-07-15T04:03:00.001-07:00

Toivottavat

räkättirastaita marjapuskista häätävä Hertta,

auringosta ja marjoista nauttivat Karoliina & Lassi

sekä hiirenmetsästyskissat Peppi & Vanja.

Jälkitreenit

2011-06-22T09:00:00.000-07:00

Kävimme Niinan ja Hertan kanssa harjoittelemassa ensimmäistä kertaa verijälkeä.

Sää oli mainio, mutta hyttysiä oli, ei kovinkaan yllättäen, riesaksi asti.

Reissu meni kaikkineen ihan hyvin ja Hertta suoriutui kuulemma ensikertalaiseksi mainiosti jäljen seuraamisesta. Yllättävän hyvin se jaksoi keskittyä ylimääräisestä energiasta, vieraasta ympäristöstä ja metsän jännistä hajuista (mm. jokin raato lojui kaluttuna metsässä) huolimatta.

Pieni säikähdyskin koettiin. Hertan jälkihihnan solmut olivat päässeet löystymään ja siksi se pääsi kaahottamaan kerran karkuun jonkin metsäkanalinnun noustessa lentoon pusikosta.

Perusteellisen kertaopetuksen jälkeen uskoisin, huolellisella muistiinpalauttamisella homman alussa, osaavani tehdä jälkiä itsekin lähimetsiin ja varsinkin mökillä tms. paikoissa, joissa metsäalueet eivät ole jatkuvassa virkistyskäytössä. Onhan se mukavaa, kun voi tarjota koiruudelle jotain mielekästä puuhaa ja käyttöä nuuskuttimille.

Nyt juhannuksena (sekä lähiviikonloppuina että lomalla muutenkin) pitäisikin treenata Hertan kanssa jälkihommia lisää, koska Hertta lähtee siinä puuhassa mahdollisesti arvioitavaksi alkusyksystä.

Kesä on täällä taas!

2011-06-20T06:16:00.000-07:00

Kesän ja näyttelykauden avajaisia vietettiin 15.5 Viikin Gardenian pihalla koiratapahtumassa ja match showssa. Mukana oli Rella, Myy, Frida ja Funny sekä joukko Hiucan- mäyriksiä, nuoria ja vanhempia. Olipa myös belgianpaimenkoira Pessikin mukana moikkaamassa mäyriksiä. Ja tietysti koirien kanssa mukava joukko ihmisiä:) Törmättiin myös muihin mäyristuttuihin sattumalta. Aurinkoinen ja kiva kevätpäivä!
Yhtään ryhmäkuvaa ei harmi kyllä tullut otettua.
Sari ehti laittaa jo muutaman kuvan siskoksista, kiitos! Tässä muutama otos lisää.

Rella osaa hienosti odottaa omaa vuoroaan

Pöydällä olo ja tuomarin tutkimuskin sujuu jo oikein mallikkaasti:)

Liikkumisesta ja sivulla seuraamisesta puhumattakaan, hienoa!

E- siskoksista on moni päässyt tottelevaisuusharjoituksiin ja ovat siitä kovin innostuneita.

Myy ja Rella

Toukokuussa tapasimme muissa merkeissä Jerin (R.Bistro King). Jeri oli yhtä iloinen kuin aina ennen ja komea herra!

Myös H- sisaruksista Riku ja Hertta tapasivat toisensa kesäkuun alussa pienen tauon jälkeen.

Riku pusuttaa ja tervehtii "Moikka moi vaan systeri taas!"

Riku ja Hertta

Rikustakin on kasvanut komea nuori mäyris.

Vielä yksi kuva, joka on jäänyt talvella laittamatta. Kännykkäkameralla otettu kuva Santusta (R. El San Miguel)

Santulle kesäisiä terveisiä!

Rella ja kaverinsa Ropo..

2011-06-07T11:24:00.000-07:00

Rellan alkukesään on kuulunut ensimmäiset match show't ja uusi kaveri - pitkäkarvainen kääpiömäykky, josta Niina viestitti Ajankohtaista-sivulla. 16.5. haettiin Niinan ja Rellan kanssa Ropo, joka on osoittautunut perin lempeäksi herraksi ja on varsinainen 'rakkauden kerjäläinen' - se tuijottelee vetoavasti ja käyttää hyväkseen ohi kiitävimmänkin hetken päästä syliin, jossa se tekee heti olonsa kotoisaksi!

Viikon Ropo totutteli Rellaan ja äitiini, jonka kanssa se sitten lähti Lahteen asustelemaan, kun äitini edellinen mäykky kuoli vuosi sitten 15-v:na. Koirat monella tavalla erilaisia, mutta hyvin yhteiselonsa on lähtenyt sujumaan alun ujostelun jälkeen. Ensimmäisenä iltana Rella meni mököttämään eteisen nurkkaan, mihin Ropo hivuttautui varovasti viereen..

Seuraavana aamuna Rella päästi herran jo viereensä soffalle;-) Niinan houkuttelemana käytiin toukokuussa myös kahdessa match show'ssa, joissa Rella esittäytyi jo mallikkaammin kuin viime elokuun näyttelyssä, jossa ei suostunut arvosteltavaksi;-) Match show'ssa Rella tapasi myös Myy-siskoaan, ja vanhat pentuajan painit tuntui muistuvan heti mieleen, vaikka malttoivat vähän poseeratakin..

Kohti kevättä!

2011-03-14T12:01:00.000-07:00

Rellan kuulumisia pitänyt päivittää pitkin syksyä/talvea, vaan näin se aika on päässyt vierähtämään. Rellakin muutti viime vuoden loppupuolella, kuvassa totuttelee uuteen kotiin, joka tosin siirtyi vain n. puolen kilometrin matkan Alppilaan, eli ulkoilureitit ja myös koirakaverit pysyivät samoina, rauhallisemmilla kulmilla vaan ollaan.

Kallion koirakerhossa käytiin syys-sunnuntaisin arkitottis-treeneissä, nyt talvella jääneet, kun ulkotreenit.. Syksyllä osallistuimme myös pöytäharjoittelukurssille, Rellahan kieltäytyi avaamasta suutaan elokuussa debyyttinäyttelyssään (joka oli sitä myös emännälleenkin). Kurssi meni ok ja syntyi vaikutelma, että Rella häkeltyi enemmänkin isosta ja tummanpuhuvasta miestuomarista kuin sinällään hampaidensa esittelystä, mutta pitäisihän sen sujua tuomarista riippumatta, jos aiomme näyttelyharrastusta yhtään eteenpäin viedä?..

Jos Rella rakasti kesää ja uintia, niin kyllä se rakastaa talvea ja luntakin! Haluaisi kirmata hangessa vaikka kuinka pitkään, ja keppien/lumipallojen yms. perässä loikkiminen ihan lempparipuuhaa, pahimmastakaan pakkasista ei neiti ollut juuri moksiskaan..

Santeri- ja Sulo-poikia on tapailtu säännöllisesti ja Rella on oppinut luikahtamaan liian kuumiksi käyvistä kosiopuuhista;-)

2011-02-17T08:33:00.000-08:00

Pian kaksi viikkoa on kulunut tuosta aurinkoisesta sunnuntaista, kun palauttelimme mieliimme koirakoulun oppeja. Saara aloitti elämänsä kolmannen juoksun heti joululoman päätteeksi, minkä takia meille tuli lähes kahden kuukauden tauko toko-harjoituksista. Juoksun hiipumisen päätteeksi suuntasimme vakioharjoitusparkkikselle testaamaan, ovatko kaikki temput unohtuneet.

Onneksemme huomasimme, että suurin osa opituista asioista on yhä muistissa. Saara malttaa odottaa paikallaan ja tulee hyvin luokse kutsuttaessa. Vauhdista seisomaan jääminen onnistuu lähes aina, mutta luoksetulon keskellä seiso-käsky ei tarkoita Saaran mielestä mitään. Ei myöskään paikallaan "jumpattaessa".

Noutoja aloimme harjoitella viime harjoituskerralla, mutta ne eivät neitokaista liiemmin kiinnosta. Pikkuneiti jää nimittäin viereeni tuijottamaan, että mistä se nami on tulossa. Lentävät nännikumit ja frisbeet eivät paljoa kiinnosta, kun tarjolla saattaa olla nakkeja. Kotiläksynä on ostaa pieni patukka ja yrittää sen avulla herätellä noutovaistoa. Hiljaa hyvä tulee. Toivottavasti.

Kontakti Saaralla on pääasiassa hyvä, tosin se suuntautuu namiin eikä omistajaan. Johonkin kuitenkin :) Koirakoulussa nenä on välillä liian lähellä maata ja toisten koirien hajut kuljettavat Saaraa ihan toisella tapaa kuin käsky on käynyt.

Ensi kuun puolivälissä lähdemme testaamaan kontaktia uudenlaisen lajin pariin, sillä ilmoittauduimme koiratanssin esittelykurssille. Kurssi kestää vain yhden tapaamisen ajan ja luvassa on hauskaa höntsäilyä koirien kanssa. Nokialle kokoontunee iso jengi mäyräkoiria, sillä tapahtuma on Tammermaan mäyräkoirakerhon järjestämä. Ensi kertaa urkenemme oman mäyräkoirakerhomme tapahtumiin. Keväällä olisi tiedossa LUT-tutustumispäivä, mutta saa nähdä, mahtuuko se kalenteriin. Kiinnostus luolahommia kohtaan on kyllä valtava!

Keväämmällä on tarkoitus myös jatkaa juoksuongelmien keskeyttämää näyttelyuraa. Lähteä katsomaan, millainen ruma ankanpoikanen meidän Saarasta on kasvanut. Näillä pakkasille pysymme kuitenkin tiiviisti vällyjen alla. Välillä tosin on pakko piipahtaa ulkona, mikä ei yhtään ole lämpöä rakastavan Saaran mieleen. Sohvan nurkka ja kasa tyynyjä miellyttää neitiä huomattavasti enemmän.

Jiron terveiset

2011-02-13T01:53:00.000-08:00

Viime viikonloppuna tavattiin ja kuvailtiin Jiroa (R. Bistro Star). Jiro on leikkisä ja energinen vajaa neljä- vuotias poitsu.

Notkeuttakin Jirosta löytyy:)

Lunta riittää!

2011-01-02T03:51:00.001-08:00

Helsingissä on saatu nauttia kunnon talvesta jo marraskuusta lähtien. Välillä vaan on turhan kovat pakkaset pitkille ulkoiluille. Sitä vastoin paikoin yli metrin korkuiset lumikinokset eivät menoa haittaa:)

Åsa ja Stella joulukuussa

Åsa ja Stella joulukuussa

Koirat ymmärsivät heti miten lahjaksi saatua koirien makuupussia käytetään. Funny lämmittelee ja lepuuttelee tyytyväisena pussissa.

Ensi lumi tuli jo marraskuun alussa. Tässä ihanan aurinkoinen mutta kovin kylmä pakkaspäivä marraskuussa. Kuvassa Hertta, Funny ja Stella.

Hertta ja Funny marraskuussa.

2010-12-25T07:02:00.000-08:00

Hyvää Joulua & Onnellista Uutta Vuotta 2011!

Toivottavat Hertta + Karoliina, Lassi sekä muu eläintarha.

2010-10-04T11:16:00.000-07:00

Syksy on tuonut Saaran ja meidän elämään monia muutoksia. Palasimme syyskuun alussa kesälaitumilta takaisin Tampereelle opiskelemaan ja lähes samantien oli edessä muutto uuteen asuntoon. Nyt Saaralla on reilusti enemmän neliöitä tutkittavana kuin edellisessä kodissa ja myös uutta kotia ympäröivät lenkkimaastot ovat osoittautuneet oikein mukaviksi.

Pari viikkoa sitten vietimme neitokaisen kanssa iltapäivän Valkeakoskella maneesissa, sillä osallistuimme Match show´hun. Saara ylsi kauneudellaan ja käytöksellään pienten koirien luokassa punaisten nauhan saaneiden kärkikymmenikköön, mutta palkinnoille asti ei suorituksella vielä päässyt. Koko kilpailu kesti reilut kolme tuntia odotteluineen ja Saara käyttäytyi oikein mallikkaasti koko ajan. Epämäyräkoiramaiseen tapaan se haukkui vain vähän, mistä olimme oikein tyytyväisiä. Hälinä ei tuntunut neitokaista alkuhämmennyksen jälkeen häiritsevän ja toisten koirien tarkkailu piti mielen virkeänä. Myös emännän taskussa majailleilla nakeilla lienee jotain syytä katseen, kontaktin ja mielen tilaan. :)

Uuteen kotiin muuttamisen jälkeen aloitimme Saaran kanssa tottelevaisuuskoulutuksen. Joka viikko osallistumme puoli tuntia kestäviin harjoituksiin ja lisäksi treenaamme kotitehtäviä kolmisen kertaa viikossa. Tottelevaisuuskoulutuksessa on harjoiteltu toko-kokeen tehtäviä ja parannettu kontaktia. Saara on oppinut joka kerta paljon uutta enkä lakkaa hämmästelemästä, kuinka tottelevainen ja etenkin nopea oppimaan meidän neitokainen on! En olisi ikinä uskonut, että jo kolmen harjoituskerran jälkeen olisimme oppineet näin paljon.

Harrastelun ohella neitokainen on varsin aktiivinen opiskelija tai ainakin opiskelutilanteen tuomasta läheisyydestä nauttija. Tenttikirjoja ei voi lukea yksin eikä tv:n katseleminenkaan onnistu ilman, että pieni mäyräkoiraneitokainen pujahtaisi jostain välistä mahdollisimman lähelle kylkeä ja käpertyisi nukkumaan. Ei ole yksinäistä kotona, kun samassa asunnossa asuu Saara, joka on kiinnostunut kaikesta, mitä tekee.

Syksyistä mökkeilyä

2010-09-19T10:16:00.000-07:00

Olimme Lassin ja perheeni sekä Hertan kanssa Kouvolan lähellä OAJ:n Tirvassa mökkeilemässä kuluneen viikonlopun. Oli kostea, mutta kuulas, ruskan sävyttämä viikonloppu. Söimme mahamme kipeiksi villiintyneiden omenapuiden antimista, saunoimme, uimme ja kävelimme luonnossa, Hertta painellen etunenässä aina kuin suinkin sai.

Tirvan vanha Ruukkialue sijaitsee loma-asunnoiksi muutettuine vanhoine puuleikkaushuviloineen ja tehtaineen saarella, jota kiertävän joen rannalla on Miilusauna, vanha padottu koski sekä monia muita hienoja paikkoja. Uutena juttuna löysimme majavien järsimiä puita sekä padon alun ja näimmepä Hertan kanssa pari lättähäntää vilaukselta metsän reunassa joen rannalla.

Hertta kokeili leikkimielistä jäljitystä minun, Lassin ja pikkuveljieni kanssa. Lähetimme jonkun vuorollaan piiloon, kiinnitimme Hertan huomion toisaalle, kunnes etsittävä ehti piiloon, annoimme Hertan haistaa piiloon menneen ihmisen vaatekappaletta ja päästimme sen jäljelle. Yllätykseksemme se löysi joka kerta piiloutuneen ihmisen ja seurasi jälkeä jokaista hämäykseksi tehtyä koukkausta myöten. Leikin jälkeen, heti sisälle päästyään ja kevyen kuivauksen jälkeen Hertta nukahti rapaisena ja onnellisena eteisen matolle.

Hertta putsasi itseään koko reissun ajan usein ja totesimmekin sillä alkaneen toisen juoksun. Ei kun vaan pinkit pitsipikkarit käyttöön ja ei-pesänrakennustarpeiksi-suotavat- ja ei-vesupesun-kestävät-tekstiilit muutamaksi viikoksi piiloon!

Bistro-tytöt tapasivat

2010-09-04T10:58:00.000-07:00

Siskokset Reetta(R.Bistro Dream), Siiri(R.Bistro Princess) ja Jade(R.Bistro Queen) tapasivat tänään Reetan kotikulmilla. Kyllä ovat tytöt aikuistuneet ja kaunistuneet:) Ja ystävälliset ja avoimet luonteet kaikilla niin kuin on vanhemmillakin.
Kiitokset erityisesti Maija-Leenalle!

Reetta tässä sekä alla

Siiri

Reetta, Jade, Siiri

Reetta, Jade, Siiri

Kovin paljon on samaa tyyliä näissä siskoksissa ja veljetkin mukaan luettuina kovin tasaisia ovat kaikki keskenään.

Tapasimme myös Jiron(R.Bistro Star) muutama viikko sitten pitkästä aikaa ja oli kyllä aikuistumista senkin kohdalla tapahtunut, komea ja mukava luonteinen poitsu! Harmillista, ettei kamera ollut silloin matkassa mukana.

Myy ja kesämuistot

2010-09-04T10:55:00.000-07:00

Myy nauttii kesästä:)

(c)A.Lepistö

Vesipeto!

2010-08-05T12:04:00.000-07:00

Rellasta on kesän mittaan kehkeytynyt intohimoinen uimari - veteen päästessään ui kohti ulappaa ja hellepäivinä jäänyt sinne uimaan ympyrää lähes maaninen hohde silmissään;-)

Oheisessa kuvassa Rella näyttää vähän mallia kahdelle arkajalkakaverille, joiden kanssa käyty muutaman kerran Sipoon metsissä juoksemassa..

Kesä on muutenkin ollut touhua täynnä, on kyläilty paljon emännän kavereilla ja kummilasten luona. Rella myös viettänyt aikaa Lahdessa emännän äidin "terapiakoirana", kun äidin 15-v. Alma-mäykky kuoli sydänlaajentuman ja helteiden iskiessä:-(

Monia koirakavereita treffailtu siis ja etenkin naapurin 2 pitkäkarv. kääpiömäyräkoiraa ovat suosikkeja; 2-v. Santeri haluaisi kovasti lisääntyä Rellan kanssa, kun taas Sulo-poika vasta n. 8 kk, eikä välitä muusta kuin telmimisestä - vielä... Kääpiömäykkyherroista nuorempikin on jo Rellaa isompi. Rellalla oli kesäkuussa useampaakin Kallion koiraa piinannut viikon ripuli ja neidin paino tippui alle 5 kg (ja jestas kuinka asunto lemusi!). Nyt paino taas vakiintunut sinne noin 5.2 kg. Ja tapasihan Rella Myy-siskoakin, josta Niina jo laittanutkin onnistuneemman kuvan, itse sain näistä vauhtipimuista vain näitä 'taistelukuvia';-)

Muutama muukin kesäinen kuva

2010-07-27T11:38:00.000-07:00

Mima (R. secret Hope)

Siiri (R. Bistro Princess)lähetti kesäisiä terveisiä. Neitonen on aloittanut kevään aikana tokoilun ja on osoittanut hienoa edistymistä siinä mutta kaikkein parasta, on oikein innostunut tästä uudesta tottelevaisuusharrastuksesta:)
(c)T. Kesä

Kesäisiä kuvia Hertasta

2010-07-20T16:27:00.001-07:00

Ne luvatut kuvat toukokuulta...

2010-07-01T15:30:00.000-07:00

R. Estrella Levante "Rella"

R.Estrella Galicia "Myy"

R. El San Miguel "Santtu"

Myy ja Santtu

Myy ja Rella

R. El Rebel "Riku"

R.Estrella Galicia "Myy"

R, Primetime "Sisu" 2v

Myy ja Sisu

2010-06-19T05:58:00.000-07:00

Saara on viettänyt villiä kesäelämää jo reilun kuukauden ajan. Menoa ja meininkiä on niin paljon, ettei neiti meinaa muistaa pissatakaan. Syöminen sen sijaan on koko ajan mielessä, koska Saara näyttää rakastavan ruuan varastamista. Taavi-parka on menettänyt monta leipäpalaa ja herkkua, kun meidän varis käy pihistysmatkalla heti tilaisuuden tullen.

Työpäivien ajan koirakaksikko on kahden vanhempieni kotona. Päivät kuluvat nukkuen, jotta illalla jaksaa riehua. Iltaisin riehumista sitten riittääkin, kun koko perhe on kotona. Saara ärsyttää Taavia tahallaan, jotta leikki pysyisi yllä. Jalasta pureminen ja parrasta vetäminen ovat olleet hyviä ärsytykeinoja. Lenkillä kaverukset taas kiskovat toisiensa hihnoja, jos kaverin vauhti ei ole riittävä.

Doping-loman takia Saaraa ei nähdä näyttelyissä tänä kesänä. Pöytätyöskentelyä on kuitenkin harjoiteltu, jotta se onnistuisi hyvin, kun loma loppuu lokakuussa. Pienimuotoisen näyttelyharjoittelun lisäksi pääsemme kokeilemaan mejää tässä kesän aikana. Novascotiannoutajansa kanssa lajia harrastava ystäväni on lupautunut opettamaan meille lajin alkeen, kunhan yhteinen aika löytyy. Ihan jännittää, kuinka Saara reagoi verijälkeen.

Kuvia Hertan 1-vuotis syntymäpäiviltä

2010-05-23T09:36:00.000-07:00

Kuvissa siis Hertan synttärikakku (makaronilaatikkoa, koiran pateeherkkua, raejuustoa ja nakinpalasia) sekä juhlavieraita leikittämässä Herttaa tämän syntymäpäivälahjoilla.

Meillä oli ruokaa tarjolla sekä eläimille että ihmisille synttäreiden kunniaksi ja vieraitakin oli seitsemän kappaletta.

Keväthurmosta..

2010-05-17T13:01:00.000-07:00

Aurinkoinen tervehdys pitkästä aikaa täältä Rella-neidiltä! Kevät on saanut hormonit hyrräämään liikaakin, Rellalla kun alkoi (taas)juoksu, vaikka edellisen päättymisestä oli vasta toista kuukautta. Ihmekös nuoret uroot kävi koirapuistossa taas todella kuumina muutaman päivän ennen juoksun alkua, me omistajat vaan hekoteltiin keväthormoneille, minä kun ajattelin että seuraava juoksu vasta sitten syksyllä.. Eläinlääkärin mukaan kuitenkin nuorilla nartuilla ei mitenkään tavatonta, eikä syytä huolestua (minkä tietty ehdin tehdä, kun edellinen ja siihen mennessä ensimmäinen narttuni kuoli rajuun kohtutulehdukseen..).

Muutenkin Rella osoittanut lisää aikuistumisen merkkejä, minkä kuvista huomaa - Rellasta saa otettua kuvia niin, että se on paikallaan, ilman että se on umpiunessa;-) Myös kummilasteni (joista 4 ikähaarukassa 2-4 v) leikit alkaneet ilmeisesti tuntua Rellasta vähän rajuilta, kun yrittää puikkia pakoon niitä raisuimpia puristuksia ja kiskaisuja korvistaan, rauhallisempien touhujen parissa Rella kyllä viihtyy mainiosti!

Masa (Rectus Magnetic) 4v

2010-04-25T10:54:00.000-07:00

Masan synttäreitä juhlittiin tänään. Kakku kelpasi

koirille enemmän kuin hyvin.

Kiitos hyvästä reseptistä.

Loppupäivä menikin leväten, kakkua sulatellen.
Iltalenkillä serkukset jaksoivat jo temmeltää
pitkin lähimetsän polkuja tysillä tehoilla.

Masa perheineen onnittelee koko M-pentuetta.

2010-04-25T10:34:00.000-07:00

Rikusta (R. El Rebel) yksi tuoreempi kuva:)

Kevättä ilmassa vaan ei enään "rinnassa"

2010-04-18T10:36:00.000-07:00

Elsan oikea juoksu alkoi "valejuoksun" jälkeen. Masa siirtyi mummun hoiviin tärppiajaksi.

Neito selvisi hyvin, mitä nyt hieman masu oli pipi. Tähän auttoi vatsahieronta.

Täkyviikon jälkeen Masan piti tulla kotio, mutta neito sai ripulin. Paluu siirtyi parilla päivällä, eli Kiirastorstaina poju palasi ja siitä se sitten alkoi: K18 7/24h, Rasputin, Don Juan tai ihan miten vaan. Herra ei edes malttanut syödä, kun Elsan syödessä käytti tilaisuuden hyväkseen.

Pari kertaa "keskustelin" poitsun kanssa vakavasti, kun kiihkeys oli sitä luokkaa, että ranteeni jäi pariin otteeseen purukaluston väliin.

Pääsiäisenä käväsimme mökillä: siellä kun saavat juoksuajasta huolimatta juosta vapaana. Pari päivää pihalla, märässä hangessa rauhoitti kummasti. Sopivasti kotiin palatessa Elsan tuoksukin normalisoitui. Molemmat saivat pienen nuhan, joka edesautti lepoa. Kolme päivää meni liki unten mailla. Masa oli totaalisen väsynyt. Hauskalta kuulosti, kun vuoron perää aivastelivat.

Nyt elämä on normalisoitunut ja Masa on "oma vanha itsensä". Kerkiää morjestamaan naapurin rouvaakin ja loikoilee mielellään sylissä :)

Viikko sitten sunnuntaina teimme koko päivän pihalla hommia. Koirut auttoivat parhaansa mukaan mm. kukkapenkin möyhennyksessä. Elsa unohti vallan tehdä "isoimmat asiansa", joten hän oli seuraavan vuorokauden erittäin tuottelias.

Masan rasputin-sessio avitti rantakuntoon, paino on 10,2 kg (sylipunnituksella) ja lihakset ovat kovassa tikissä.

Elsa painaa sylipunnituksella 7,2 kg .

Masa palasi normaalinappuloihinsa ja huomasimme, että hän hotkii taas ruokansa. Diettipipanat hän kun söi rauhallisesti. Mistähän tämä johtuu? / Pitäisikö jatkaa kevytnapeilla?

Kuvat ovat viime sunnuntailta.

Eilen tultuani koirujen kanssa pihalta, sain itseni juuri pitkäkseni, kun havahduin tyttären kovaan kiljuntaan. Syy selvisi äkkiä: Elsa oli tuonut suussaan löytämänsa hiirulaisen sisälle, vain häntä näkyi. Voitte vain kuvitella miten hämmentynyt neito oli kiljunnasta ja siitä, että hänen saaliinsa poistettiin.

Terkuin Team Aurinkomagneetti

Kuvaterveisiä

2010-04-11T00:55:00.000-07:00

R. El San Miguel "Santtu" seisoo niin ylväästi (9kk ikää) (C) Merja Kauppila

R. Estrella Galicia "Myy" tekee uutta karvaa ja se on tummempaa kuin pentuajan karva. Myy myös tietää olevansa luolakoira- rotua ja tykkää ahtautua pieniinkin paikkohin;) Kenkähyllyssä on mukava lokoilla ja tarkkailla. (c) Olli Selamaa

Isä R. Someone For You "Saku" ja poika R. El Rebel "Riku" lähettivät terveisiä. Riku on jo hieman isompi kuin isänsä. Painoa on nyt 8,7 kg. Hyvin pyyhkii heilläkin:)

Kuva on otettu jo aikaisemmin talvella. (c) Pertti Kiiskinen

Saaran ensimmäinen näyttely

2010-04-06T04:03:00.001-07:00

Vietimme pääsiäissunnuntaita Saaran, Taavin ja äitin kanssa Lappeenrannan jäähallissa. Saara sai hengailla ensimmäisessä näyttelyssään pitkän päivän, sillä saavuimme paikalle jo puoli kymmenen odottelemaan cairnien arvostelua. Pk mäykyt pääsivät vuoroon vasta kahdelta iltapäivällä. Pitkä odottelu ei kuitenkaan pikkuneitiä häirinnyt, vaan Saara lepäili ja torkkui kopassaan kaikessa rauhassa.

Kehässä Saara käyttäytyi odotetulla tavalla. Paljon harjoiteltu paikallaan seisominen onnistui todella hienosti. Saara tökötti tuomaripöydän edessä nätisti paikallaan ja tuijotti namia tiiviisti.

Pöytätyöskentelyssä ja juoksemisessa sen sijaan on vielä harjoittelun varaa. Pöydällä neiti jännitti ja seisoi melko matalana. Antoi kuitenkin tuomarin katsoa hampaat ja kosketella. Juokseminen meni melko nätisti, neiti ei hyppinyt, mutta oli maanmyötäinen. Lattian hajut kiinnostivat kovasti ja vasta viimeisellä kierroksella Saara muisti katsoa muakin vähäsen.

Kaiken juoksentelun ja seisoskelun jälkeen Saara-neiti palkittiin ROP pentuna.

Tässä vielä tuomarin kommentit Saarasta:

"Narttumainen kokonaisuus. Hyvä kallo-osa. Kevyt kuono-osa. Riittävä eturinta, etuasentoiset lavat. Kokoon sopiva runko, raajaluusto. Hieman lyhyt ja jyrkkä lantio. Toivoisin lisää polvikulmauksia. Lyhyt häntä. Riittävän puhtaat värimerkit. Etuliikkeiden tulee vakiintua iän myötä."

Vauhdin huumaa

2010-03-25T13:39:00.000-07:00

Siitä asti kun kovat pakkaset hellitti on meillä nautittu vauhdin ja vapauden huumasta jäällä. Jäälle pääsy saa koirat aivan onnesta sekaisin kun ne pääsevät juoksemaan vapaana ja tilaa on ympärillä vaikka kuinka. Jäällä ei yleensä ole sitä pelkoa, että koirat lähtisi riistan tai riistan jälkien perään... paitsi mitä nyt jokunen viikko sitten olisi saattanut jäljestää Korkeasaaren ahman kun se lähti "retkelle" samoille alueille;)

Nyt onkin sitten jäällä ulkoilu ohi tältä talvelta ja koirilla totutteleminen siihen, että lenkki kulkee vain rantaa myöten.

Kevättalven vauhtinäytteitä antavat Stella ja Funny:

Koirakaverien kanssa:

Lopuksi rauhallisempi kuva; Myy (R. Estrella Galicia) omaa erikoisemman värin lisäksi hyvin erikoisen ja ovelan väriset silmät! Ainakin tässä kuvassa;)

KEVÄTTÄ

2010-03-22T08:26:00.001-07:00

kaikille Rectuslaisille

Viimeisillä hangilla ja välillä lumisateessakin.

Elsa lempipuuhassaan. Masa pysyy polulla, mutta neito singahtelee minne kirsu näyttää.

Elsan juoksu aikaisemmin oli lumetta. Oikea alkoi viikonloppuna ja Masa meni mummulaan jälleen juoksuevakkoon.

Terveisin

Team Aurinkomagneetti

Onnitteluja

2010-03-16T14:07:00.000-07:00

Bistro katraalle 17.3 toivottavat leppoisista kevätaurinko tunnelmista Netta- emä ja Fanzu- isä!

Sekä 18.3 vauhdikkaille 1-vuotiaille H- viipottajille!
R. Hot Shot "Riku" komeilee 1-vuotis kuvissa kasvattajan juuri suorittaman manikyyrin jälkeen.

Hauskaa synttäriä Bistro siskot ja veljet!

2010-03-15T00:42:00.000-07:00

Virallinen synttäripäivä on kyllä vasta keskiviikkona, mutta koska kyseessä on huisin tärkeä ja suuri juhlapäivä niin me juhlistettiin sitä jo etukäteen sunnuntaina. Päivää vietettiin ulkoillessa ja maksalaatikkokakulla herkutellen.

Siiri sai tietysti aloittaa kakun syönnin ja pisteli ensimmäisenä menemään koristeet. (Eli nakit ja raejuuston) Ja kun parhaat palat oli syöty niin sitten Siiri kutsui Ronjankin kakulle. Ronja olikin jo kovasti vihjaillut vieressä että josko hänellekin liikenisi pala kakkua...

Kakun syönnin jälkeen sitten pohdittiinkin että olipas maittavaa ja kaksin oli kiva herkutella. Pikkaisen sitä kakkua jäikin, ja Siiri illalla ennen nukkumaanmenoa söi sen loppuun. Siiri nautti päivästään saadessaan olla kaiken huomion keskipisteenä. (Ronjaa se kyllä vähän harmittikin mutta ensi kuussa sitten toisinpäin kun on Ronjan synttärit)

Maukasta synttäriä siis kaikille Bistroille!

Ja aurinkoisia lenkkikelejä toivotellen,

Siiri & co.

PMS-oireita?..

2010-03-11T11:20:00.001-08:00

Rellalla alkoi ensimmäinen juoksu 1.5 viikkoa sitten, mitä enteili jo koirassa tapahtunut muutos - aina yhtä hyväntuulinen ja kontaktia ottava pikkuneiti jämähti sohvan nurkkaan, josta se tuijotteli utuisin silmin, kun yritti sitä houkutella ulos.. Samaan syssyyn osui vielä viivästynyt maitohampaan poisto ja nukutuksesta herättyään Rella oli kyllä loppupäivän hoippuvaa hyytelöä..

Eläinlääkäri punnitsi Rellan, nyt 5.1 kg. Pienestä koostaan huolimatta Rella tykkää isoistakin koirakavereista, joskin juoksun innoittamat nuoret sulhokokelaat Rellaa tuskastuttivatkin.

Rella tuntuu hitusen aikuistuneenkin juoksun myötä, myös sisäsiisteydessä edettiin huima askel - Rella kai oivalsi lopullisesti, mistä siinä on kyse;-) Vähäiset haukkumiset jääneet ja kaikkinensa Rellasta 'kuoriutunut' veikeä persoona. Emännän edellinen mäykky oli lähes ylipehmeä lällykkä ja Rellan terävämpi luonne vaatii erilaista kasvatusotetta, mutta Rellan rohkeus ja touhukkuus tekevät siitä perin eläväisen koirakaverin!

Lunta, lunta, lunta!

2010-02-25T11:07:00.000-08:00

Rellalta kevätaurinkoiset terveiset kaikille Rectuslaisille! Rella on yhä pieni ja terhakka, ja yhä melkein päivittäin joku kysyy, onko se kääpiö-, vai kaniinimäykky..;-)

Pakkasista huolimatta Rella fanittaa talvea - ainakin lunta! Kirmailee lähipuistojen kinoksissa vimmasta soikeana, siinä ei lumeen tallautuneet polut ei riitä, vaan Rella singahtelee tekemään omia polkujaan, silläkin uhalla että lähinnä uppoaa lumeen, pari kertaa onkin sinne jämähtänyt ja pitänyt käydä koukkaamassa neiti ylös uppeluksista;-) Koirapuistossa joku totesikin, että lumessa kahlatessaan Rella tuo mieleen enemmän saukon kuin koiran..

Rella jaksaisi peuhata lumessa vaikka kuinka pitkään ja vapaana juostessaan saakin pidettyä itsensä kai kohtuullisen lämpimänä, mutta olen kehittänyt 'tassu-indeksin'; kun koira alkaa nostella tassujansa, niin sitten käännytään kodin lämpöä kohti, vaikka Rella kuinka haluaisi jatkaa lumileikkejään.

Sen verran Rellallakin on karva kasvanut, että lumi harmillisesti alkaa paakkuuntua mahan alle, niitä sitten sisään päästyä sohvalla järsitään..

Hertta Tallinnassa 12-13.2

2010-02-15T13:40:00.001-08:00

Hertta kävi kuittaamassa Tallinannan KV- näyttelystä kotiin tuomisiksi pokaalin ja pari ruusuketta. Hienosti otti neiti kaikin puolin ensimmäisen ulkomaan matkansa:)

Rectus Heart and Soul

Porinoita Porista

2010-02-15T10:17:00.000-08:00

Elsan juoksu lähenee. Masa testosteronitykkinä reagoi asiaan eilen kovasti. Masan rakkaus on aika rajua sorttia ja pieni Elsa oli jo aivan hätää kärsimässä, joten poitsu meni jo eilen mummulaan "juoksuevakkoon".

Ilta oli aika haikea: yksi uupui joukosta.

Elsa suhtautui asiaan hyvin rauhallisesti.

Mummun mukaan Masakin on suhtautunut eroon hyvin, mitä nyt hieman päivystää ulko-ovea.

Hämmästyttävän rauhallisesti neiti jäi aamullakin yksin kotiin. Iltalenkitkin ovat sujuneet hyvin. Tosin metsäpoluilla kulki aluksi takanani, mutta rohkaistui hetken kuluttua juoksemaan edessäni. Neidon kävely on likimain pomppimista: yhtä paljon ylös kuin eteenkin:)

Elsa kun on ensimmäistä kertaa ilman Masan tukea...rokotuskäyntejä lukuun ottamatta.

Koirut taitavat sopeutua tilanteeseen paremmin kuin muu perhe.

Odottelen Masaa kotiin.

Perjantai-illan pötköttelyä

Ken paikaltansa nousee.... salamana Elsa tilalle pomppaa

Nyt ylettyi tuolilta "varkaisiin", ei tarvinnut pöydälle asti hypätä

. Liekö ponnistusvoiman takana kodissamme olevat portaat, joita koirat suhaavat vauhdilla.

Kukahan on ja kenet on - kietonut "tassunsa ympäri"?

Terveisin Team Aurinkomagneetti

Hyvää ystävänpäivää

2010-02-15T04:06:00.000-08:00

Hyvää ja ennekaikkea leppoisaa ystävänpäivää ja laskiaista kaikille!

Pikkaisen tulee myöhässä tämä tervehdys, mutta hitaitahan me hämäläiset ollaan. :)

Tammikuun tohinoita

2010-01-29T13:55:00.000-08:00

Bistro- kasvattien isä Fanzu ja emä Netta ottavat rennosti kaulakkain.

Funny, Åsa ja Stella ulkoilee.

Lunta, pakkasta ja pyryä on riittänyt!

Sisällä painimista. Åsa ja Funny.

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Stella ja Åsa, kaksi ahmattia.

Rella ja 'sisäinen noutaja'

2010-01-25T11:45:00.000-08:00

Rellan lempipuuhaa on nykyään leikki, leikki ja leikki;-) Kaikki käy lelusta - vessapaperirullat, pesupallot, muovipullot, pahvilaatikot, maitotölkit, kaikki mahdollinen pakkausmateriaali.. Ja pehmoleluista on NIIN ihanaa kiskoa vanusisälmykset ulos. Niitä on saanut tuhota mielin määrin ja kämppä välillä hävityksen kauhistus. Mutta kengät ym. pysynyt ehjinä;-)

Muistelen jonkun sanoneen, ettei mäyräkoirat oikein välitä pallon noutamisesta (ainakaan aiemmat mäyräkoirani eivät), mutta Rella innostunut! Aluksi ei tuonut palloa takaisin emännälle, sitten kyllä toi, mutta kyllästyi muutaman kerran jälkeen. Nyt jaksaisi hakea ja tuoda loputtomiin... Ollaan kehitelty tästä variaatio - Alppipuiston pulkkamäessä Rella noutaa keppiä laskemalla mäkeä kepin perässä.. Ohikulkijoita hymyilyttää.. Mutta ilman namia temppu tyssää alkuunsa!

Koirakavereista on valikoitunut suosikit; naapurikorttelin Santeri (p.karv. kääpiö) ehdoton ykkönen, sitten suosiossa isokokoiset vanhemmat herrat, jotka kai pienen Rellan mielessä joitain järkähtämättömiä jättiläisiä, joita vasten kiva pomppia väkkäränä.. Ollaan käyty nyt hakemassa Santeria uloskin, kun Santerin kotiin tuli uusi pieni (ja suloinen!) pentu, jota ei voi vielä jättää yksin. Santerin ja Rellan juoksurallit kyllä riemukkaita!

Rella on yhä pienikokoinen, eilen sylipunnituksessa painoksi 4,8 kg. Ja vasta viikonloppuna oppi kulkemaan kerrostalomme melko jyrkkiä kierreportaita alas, ylös lienee vielä matkaa... Sohvalle ei myöskään yllä hyppäämään ja alennusmyynnistä löydettiin Rellalle intial. lattiatyyny, joka ajaa väliportaan virkaa matkalla sohvalle:-)

2010-01-18T11:34:00.001-08:00

Hertta ei tyydy mihinkään risuihin, kun kerran alkaa keppejä kuljettamaan!

Kännykkäkameralla ei pimeässä saanut kovin kummoista kuvaa liikkuvasta makkarasta uusimman grillitikkunsa kanssa, mutta summittainen kokoluokka selvinnee kuitenkin. :>

Kun talvi sekoitti Saaran pään

2010-01-17T05:44:00.000-08:00

Kuten muutkin rectuslaiset, myös Saara on seota talvisen maiseman tuottamasta onnesta. Neiti porskuttaa hangessa kuin kotonaan eikä häiriinny, vaikka häviäisi välillä kokonaan lumen sekaan. Talvi on ilmeisen ihmeellistä aikaa mäyräkoiran silmin katsottuna.

Aloitimme eilen kuuden viikon mittaisen pentukurssin. Oikeastaan kurssin olisi pitänyt alkaa jo viikko sitten, mutta kamalat pakkaset viivästyttivät alkua. Saara oli aivan mahtava koko tunnin ajan ja yllätti omistajansa täysin! Harjoittelimme paikallaan odottamista, luokse ja sivulle tulemista sekä seuraamista. Kaikki harjoitukset sujuivat yllättävän hyvin eikä pikkuneiti edes lähtenyt kiinnostavien hajujen perään, vaikka sai kaksistaan hihnan kanssa istuskella. Kotiläksyksi tuli seuraamisharjoituksia ja maahan-käsky. Ulkona pakkasessa ei maahan meneminen kiinnosta, joten sitä pitää harjoitella kodin lämmössä.

Pentukurssin tehtävien ohella harjoittelemme myös kauneudenhoitoa, sillä harjattavana oleminen ei vielä kuulu Saaran lempipuuhiin. Ostin jo pentuaikana neidille oman, soman karstan, mutta se osoittautui ikäväksi hoitovälineeksi. Kun karstan otti käteen ja hellävaraisesti harjasi yhden harjan vedon verran, oli koira kadonnut näköpiiristä. Joululomalla kokeilimme kampaa ja se vaikuttaisi olevan herkkähipiäisen mäyrisneidin mieleen, ainakin enemmän kuin karsta. Vieläkään ei neidin ilme ole nautinnosta muikea, kun sitä kampaa, mutta eiköhän Saara siihenkin totu.

2010-01-11T03:11:00.000-08:00

Riku Rectus Hot Shot (Hodari) 9 kk 3 vkk hallitsee jo spagaatin....

Hyvää Uutta Vuotta!

2009-12-31T06:33:00.000-08:00

Tervehdys Tammisaaresta!
Tässä Mima tärisee rappusilla -12 asteen pakkasessa tänä aamuna. Mima viihtyy parhaiten sohvassa tai peiton alla talvella.
Toukokuussa 7v. täyttävä Mimurainen on yhtä pieni mäyris kuin tullessaan. Uuden vuoden Mima ottaa vastaan sohvassa rauhallisesti, raketit ei häiritse. Ainoa kiusankappale elämässä on perheen toinen koira Sire joka välillä piinaa Mimaa.

Team Aurinkomagneetti tervehtii

2009-12-30T05:46:00.000-08:00

Kiitos kaikille joulutoivotuksista ja terveisistä.

Kuvanne ovat syötävän suloisia ja voin vain kuvitella miten ihkua on kylpeä....ehkä jonain päivänä pihasaunaamme ilmestyy kylpyamme. Teksteistä on selvinnyt että Rectuslaisilla on onnepäivät eivätkä taida íhan aina tietää olevansa koiria... kuten ei Elsa ja Masakaan :)

Elsa on kova plikka saunomaan. Masa ei niinkään saunasta välitä.

Kuvia syksyn viimeisiltä kauniilta päiviltä.

Syksyn sadekelit eivät Elsan ulkoiluintoa jarruttaneet, Masan kylläkin. Hra on sen verran arvonsa tunteva, ettei kurakeleistä välitä. Lenkille lähdettyämme Masan intokin nosti päätään ja nauteimme ulkoilusta keleistä huolimatta.

Ensilumen saapuessa ilo koirilla oli korkealla. Molemmat nauttivat lumesta. Muutamina kovina pakkaspäivinä piipahdimme vai pihalla, tassut kun tahtoivat jäätyä.

Elsa on tällä hetkellä 5,5 kiloinen neito, jolla turkki on kuin karhulla. Karvaa nimittäin riittää. Taitaa pikkuneiti ryhtyä miss pörröksi. Hännästäkin näyttää tulevan karvapeitteen takia oikein muhkea. Korvien päällä on vielä suloiset vauvakarvapörröt, joihin en harjalla tms koske.. jotta sailyisivät mahdollisimman pitkään.

Vaaleanpunaiset pentuvaljaat kävivät pieneksi, joten typy sai "isojen koirien" valjaat ja tietysti punaiset.

Masan dieetti on joulusta huolimatta sujunut hyvin. Poitsu painaa sylipunnituksella 11.1 kg. Eli -1.1 kg on hävinnyt korkeimmasta painosta. Meillä on ensi kesänä kunnon rantaleijona, oikea bech boy. Painonpudotus on hieman ohentanut Masan karvapeitettä .

Lumessa juoksukin sujuu Masalta lennokkaasti kilojen karisemisen myötä.

Hankijuoksu on liikuntana tosi tehokasta niin koirille kuin mammallekkin.

Elsan lennokas luminäyte. Pikkutärrä pomppii
hangessa kuin delfiini meressä konsanaan.

Minä jouluähkyisenä "lyllerrän" perässä. Lähimetsässämme on ihania polkuja, joita on mukava kulkea. Koirat saavat juosta vapaana. Iltaisinkin on nähnyt puikkelehtia puiden lomassa. Pururataosuus on valaistu, mutta kyllä metsäpolku on aina ykkönen.

Onnistuin tumpsahtamaan nenulleni ylittäessämme pientä lumentäyteistyä ojaa. Oli koirat ihmeissään kun punersin ähisten ylös. Keräämäni joulukilot tuntuvat heti.

Siispä, siirryn karppiruokavaliooni takaisin heti vuoden vaihteen jälkeen.

Lenkin jälkeen on mukava nukahtaa eteisin penkinpäällispatjalle, patterin viereen ja tietysti päällekkäin. Toinen lempipaikka on rappuset. Siitä kun on hyvä tarkkailla: kukaan ei poistu tai tule näkemättä.

Elsan hampaiden vaihtuminen on käynyt huomaamattomasti. Neiti on keskittynyt puremaan puruleluja, joten "turnausmenetyksiä" ei juuri ole. Mitä nyt hän hiukan on tuunannut lisää iskän jo Masan tuunausaloitettuja Reinoja. Pukilla oli syy tuoda uudet aamutoffelit iskälle.

Masa ilmeisesti on kouluttanut puremisen

suhteen pikkuista sen verran hyvin, ettei naskaleita ole kokeiltu kovasti.

Sisäsiisteyttä yhä harjoitellaan. Masa oli ekana jouluna 2kk Elsaa vanhempi ja merkkaili olohuoneen verhot pariin kertaan...siis meillä pestiin verhoja Masan pentuaikana aattonakin.

Oppi poika viimein, joten oppii Elsakin aikanaan. Etuna Elsalla on se, ettei hänen pisut ole hajultaa likimainkaan samaa luokkaa kuin Masan.

Kotimme on siis likimain matoton vielä. Ruoka-ja olohuoneisiin olemme koirilta pääsyn estäneet, samoin kun koirien jäädessä keskenään, portitamme rappuset esteeksi yläkertaan menolle. Masa nimittäin pentuaikana kävi kiukkupisumassa yläkerran oleskelutilan sohvan jokuseen kertaan yksin jäädessään... no, saimmehan syyn hankkia uuden sohvan. Pesullakkaan ei testosteronitykin tehotuksua saanut pois. Nykyisin Masa on kaikin puolin oikea gentlemanni, joten hänen osaltaan ovat pentuajan harmit ovat taaksejäänyttä elämää.

Pikkukirppu kyllä osaa myös tehdä mielenosoituspisut tarvittaessa. Esim. Annin päiväpeitto on pyörähdellyt pesukoneessa jokusen kerran. Jostain syystä Tärrä lirauttaa peitolle heti, jos pääsee Annin huoneeseen ja sänkyyn. Neidolla on siis pääsykielto huoneeseen. Tosin, tänä aamulla aamiaisen ja aamu-ulkoilun jälkeen kömpi salaa Annin viereen ja nukkui oikin nätisti siellä.

Aamulla kun Elsa herää, hän käy aina katsomassa eteisin boxissa, josko Masa olisi siellä. Noutaa mitä ilmeisemmin aamiaiselle:)

Rakkailla koirilla on monta nimeä, niin meidänkin makkaroilla. Tarrapampula on niistä yksi, sillä Elsa kulkee perässäni kuin magneetti ja nukkuu jalkojeni päällä (siis hän on hieman itsenäistynyt...ekat viikot kun nukkui hiuksissani).

Olimme ma-ti mökillä, joten Masa nukkui tyynylläni ja Elsa jaloissani...mietin siinä että mites, jos näitä olisi vielä useampi ...(haaveilen kolmannesta, siinä vaiheessa kun tytär lentää pesästä..).

Siis vaikka Koff lähti Porista, meille jäi mäyris ja pentu.

Tälläisiä vuoden viimeisiä terveisiä ja hyvät Uuden Vuoden toivotukset Teille kaikille.

Toivotteleepi Team Aurinkomagneetti perheineen.

Hyvää joulua!

2009-12-23T10:06:00.001-08:00

Jade eli Rectus Bistro Queen toivottaa

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta

kaikille Rectus-kasvateille sekä tietenkin Niinalle, Funnylle ja Stellalle!

Erityisterveiset Bistro-pentueen sisaruksille

Jerille, Jirolle, Pepille, Reetalle ja Siirille!

"Onko se kääpiö?"

2009-12-20T03:03:00.000-08:00

Tervehdys pitkästä aikaa täältä Helsingin Kalliosta, ei ole tahtonut ehtiä päivittämään Rellan kuulumisia.. Yleinen reaktio ihmisillä Rellan kohdatessa on tuo, että luulevat sitä kääpiömäyräkoiraksi. Ja kevyissä mitoissa Rella yhä on, tänään kotivaa'alla saatiin kasaan 4.4 kg.

Lumesta Rella nauttii lähes sekapäisesti;-) ja Linnanmäen kallioilla lumi pöllyää. Pakkasista huolimatta R. tekee lähipuistoissa pitkiä lenkkejä ja yhä pääsääntöisesti vapaana pelmuten, kunhan nuo kodin ja puistojen välissä olevat autotiet ylitetty.

Koirakavereita jo huima määrä kun täällä koiria valtavasti, ja suosikitkin valikoituneet - naapurikorttelin kääpiömäyräkoira Santerin selvästi rakkain.

Sisäsiisteydessä on vielä oppimista, vaikka tässä menty eteenpäin, ja isommat hädät malttaa pidätellä kunnes pääsee ulos, mutta ei osaa vielä pyytää. Kynsien leikkuukin alkanut sujua juustopalojen höystämänä, alkuärhentelyjen jälkeen kynnet saatu napsittua suht mallikkaasti. Kulmahampaita Rellallakin kaksin kappalein nyt, odotellaan nyt vielä hetki niiden suhteen..

Kulmahampaiden kanssa saakin olla varovainen lapsikavereiden kanssa - Rella käynyt kuluneella viikolla 3 lapsiperheessä kyläilemässä, ja yllättävän hyvin sekin sujunut, joskin vahtimista vaatii, varsinkin kun pienimmät kummilapset tekevät kaikkensa villiinnytääkseen 'hauvavauvaa':-)

Liikennevälineilläkin liikkuminen sujuu, joskin metrossa piti eilen menomatkalla pahaa ääntä;-) Vaunun ihmiset kurkottelivat kaulaansa, että missä täällä rääkätään jotain eläinpoloista? Takaisintulomatkaan mennessä Rella oli ilmeisesti tuumannut, että kaipa tämä kaikkein levottomimmankin oloinen vimpain ihan ok on? - Vaikkei tuossa kuvassa ihan vakuuttuneelta vielä näytä..

Sen sijaan vakuuttavasti Rella yrittää siepata toisilta koirilta niiden kepit, lelut tms. pois, isojen koirien kanssa sentään varoo. Kuvassa Rella kohta 15-v. Alman kanssa, ilmeestä voinee päätellä, kuka vei keneltä makuupaikan...

2009-12-19T01:10:00.000-08:00

Koiramaiset terveiset täältä Helsingin Fallpakasta!

Rannikolle on pyryttänyt lunta oikein urakalla ja lähimetsän puiden oksat ovat kauttaaltaan useamman sentin lumikuorrutuksen peittämiä. Maassakin lunta on paikka paikoin jopa 20 cm, kun taas latukoneella ajetuilla lenkkipoluilla sitä on vain muutaman sentin. Voisi kuvitella, että huimissa korkeuksissa (maha 13 cm päässä maasta) päivänsä viettävä mäyräkoira haluaisi kulkea vähälumisella uralla, mutta ei: Hertta lahmaa ja kierii ja pomppii mennä lenkillä juuri sieltä missä kinos on paksuin. Sitten korvat ja kuono ovat täynnä lumihilettä tai -paakkuja. Tarpeetonta varmaankin sanoa, että neiti nauttii suuresti lumesta?

Hertan kanssa olemme tehneet jo melko reipastahtisia lenkkejä. Emäntä kun päätti, että nyt lähtee läskiä sopivasti ennen joulua ja 1200kcal ruokavaliolla ja 7km päivittäisellä iltalenkillä on menty eteenpäin. Hertta on ollut ilmeisen hyvillään. Naapurin mummo huomauttikin meidän kolmikkomme (minä, mies ja koira) nähdessämme, että koira on parhaiten varustettu lenkkiin, sillä kun oli fleecevuorinen, kosteutta hylkivä, heijastinnauhoilla koristettu, karvareunuksinen manttelinsa, kun ihmiset kipittelivät vastaan trikoissa ja kesälenkkareissa.

Pakkasessa höyrytyn lenkin jälkeen kelpaa lämmin vaahtokylpy tassuammeessa. Ylimääräisiä tassuja ammeeseen on viime aikoina ollut tyrkyllä. Hertta tulee nimittäin vikisemään pääsyä muun laumansa luokse ja saadessaan tahtonsa läpi, makaa ihmiskasan päällä kuin paraskin hienostokoira. Tosin vaahdon käyttö kylvyssä on täytynyt jättää pois, jos aikoo heltyä päästämään koiran seurakseen; kylpyvaahto maistuisi Hertalle epäterveellisen paljon...

Hertta on tottunut makaamaan päivätorkkujeni aikaan ihan naamani vieressä ja lipittelemään välillä nenääni. Silmäni leikattiin laseroinnilla keskiviikkona ja joudun käyttämään suojalaseja nukkuessa vielä viikon sekä suojelemaan silmiä kaikilta iskuilta tavallistakin tarkemmin kuukauden, ettei leikkausarpi repeä. Koira on siis kylmästi hätistetty pois kiehnäämästä kasvojeni läheltä. Keskiviikko iltana se vikisi sängyn jalkopäässä ja koetti heittäytyä selälleen, antaa nilkalleni tassua ja muutenkin kaikin tavoin nöyristellä päästäkseen takaisin suosiooni. Se ilmeisesti kuvitteli tehneensä jonkin kaardinaalimunauksen, kun se ajettiin jatkuvasti pois emännän välittömästä läheisyydestä. Lopulta ininän, anomisen ja silmäsäryn yhdistelmään kyllästyneenä siirsin koiran olohuoneeseen ja lääkärin määräämät diapamit ja buranat nassuun. Vieläkin koira pysähtyy välillä ihmettelemään pää kallellaan, miksei leikkiessä saisi tulla höntsäämään yhtä iholle kuin normaalisti.

Armottomana (tai armoitettuna) jouluihmisenä olen hankkinut meille joulukuusen jo joulukuun ensimmäisenä päivänä. Kun kissat ovat keskittyneet kynimään kuusen alimpia oksia kaljuiksi ja varastamaan palloja omiin leikkeihinsä, Hertta on ottanut omaksi asiakseen lipittää kuusen jalasta vettä ja jättää kuusiparan välillä täysin ilman juotavaa. Myös isoissa vadeissa olevat sisal- ja pahvikoristepallot ovat olleet työpäivien aikana välillä ylitsepääsemätön houkutus ja niitä on löytynyt auki nakerrettuina tai silputtuina olohuoneen matolta.

Kaiken kaikkiaan Hertan kanssa on kuitenkin selvitty melko vähillä materiaalisilla vahingoilla. Neiti on jyrsinyt alle vuodessa historiaan vain:

pienen kumiankan (löysi ilmeisesti kylpyammeen alta),

useat naisten (käytetyt) alushousut (naminam sitten vaan!),

muutaman joulupallon,

yhden MyLittlePonyn,

olohuoneen huopapohjaisen maton

(minä kun oletin, että sille olisi oksennettu tai pissattu, mutta sitten se syötiinkin)

muutaman oman pehmolelunsa (vanut revitty ympäri asuntoa, onneksi ei nielty),

mieheltä yhden villasukan ja villatumpun (mitäs lojuivat lattialla!).

Hertta on päässyt kokemaan myös näyttelykehien ihmeellistä maailmaa Niinan kanssa.

Uuden Vuoden jälkeen luvassa on maakuntamatkailua muun muassa islanninhevostilalle, jolla ihmeteltävänä on issikoiden lisäksi myös useampia villakoiria ja kissoja. Koirakavereita on tullut nähtyä harvakseltaan, mutta säännöllisesti myöskin kotipuolessa. Lapinkoira Pyry, joka on jo aikamoinen jörrikkä on käynyt tervehtimässä Herttaa ja lähistön koirapuistossa on ollut ilahduttavan paljon hyvin käyttäytyviä, pienempää koiraa huomioon ottavasti leikkiviä, melko samanikäisiä koiria kuin Hertta.

Tuoksuvaa joulua ja sähäkkää uutta vuotta kaikille!

2009-12-14T06:27:00.000-08:00

Saara on suorastaan seota onnesta, kun ulkona saa painella nenä lumihangessa. Harmi vaan, ettei kaupungissa ole mahdollisuutta juoksuttaa pikkukoiraa vapaana. Onneksi torstaina alkaa joululoma ja suuntaamme kohti kotiseutua ja innokasta Taavi-kaveria. Maalla, tarhassa on hyvä telmiä toverin kanssa!

Me odottelemme jännityksellä, koska yläkulmahampaat päättävät tippua pois. Uudet tulokkaat kasvavat jo vieressä ja arpapeliä käydään joka päivä, viedäkö eläinlääkärille vai ei viedä. Nyt olen päättänyt, että mikäli vielä torstainakaan ei ole suurta heilumista havaittavissa, soitan eläinlääkärille ja toivon aikaa perjantaille. Toivottavasti kuitenkin tippuisivat itse niin ei tarvitsisi lääkärissä käydä.

Mahdollisia kevätpuolen näyttelyitä ajatellen harjoittelimme yksi ilta pöydällä seisomista meidän olohuoneen sohvapöydän ja auton maton avustuksella. Hetkittäin meni jopa melko hyvin, mutta harjoitusta tarvitsemme vielä paljon, että moinen onnistuisi myös muiden koirien läsnäollessa.

Tammikuussa vien pikkuneidin pentukurssille. Kuutena lauantaina opettelemme elämän perussääntöjä. Saa nähdä, millainen oppija neiti on. Tassua se osaa antaa jo nätisti, mutta siitä ei ole kauheasti iloa tuolla ulkona kulkiessa :)

Saara ja omistajat toivottavat hyvää joulua kaikille!

Santtu on terhakka risun kerääjä

2009-12-06T05:00:00.000-08:00

Santtu on kasvanut kovaa vauhtia, painoa herralla on 7,7 kg ja on todella reipas ja terhakka
lenkkeilijä.
Pissimiset sisätiloihin on vähentyneet ja osaa jo kivasti osoittaa milloin ulos pitäisi päästä.
Ruoka maistuu ja kaikki muukin mitä mm lenkkipolulla sattuu eteen tulemaan.
Vähän on vielä tuota pennulle ominaista puremista joka tosin on leikkisää mutta siitä on
pian päästävä eroon.

Joka ulkoilun päätteeksi Santtu löytää aina jotain mukana kuljetettavaa ja mitä isompi keppi sen parempi.Santulla on ihan mahtavan iloinen ja sosiaalinen luonne.Uusia koira tuttavuuksia solmittiin tänään oikein urakalla hämmästystä aiheuttaa Santun koko ikään nähden ... olemmeko kasvattamassa 'monsteria' :D?
Joulun odotusta kaikille ja hyvää itsenäisyyspäivää.

2009-11-22T08:44:00.000-08:00

Saara kasvaa niin hurjasti, että kohina kuuluu. Viikko sitten painoa oli noin 5,5 kiloa. Nyt varmaankin jo hieman enemmän. Kävelylenkit pitenevät hiljalleen ja Pyynikin lenkkipolut lähenevät.

Tänään käytiin Pyynikin rinteillä hetkellistä auringonpaistetta ihmettelemässä. Matkan varrella näkö- ja kuulokenttään osui kaksi metallonpaljastimien kanssa kulkenutta miestä. Saaran mielestä ne olivat jotain aivan käsittämättömän ihmeellistä. Rinteen päältä oli helppo seurata ja ihmetellä, mitä miehet oikein touhusivat.

Kouluhommissa pikkuneidistä on ollut sekä iloa että harmia. Hirvittävän kova halu päästä syliin ja näppäimistölle kävelemään ovat aiheuttaneet monta huvittavaa tilannetta. Seminaaritutkielma ja tuntisuunnitelmat ovat valmistuneet oikein näppärästi yhteisvoimin.

Pieni suuri tyttö..

2009-11-06T14:14:00.000-08:00

Rella tosiaan osoittautui rokotuskäynnillä viikko sitten vasta 3.2 kiloiseksi, mutta hento olemus ei tahtia hidasta.. Vaikka Helsingin itäisessä kantakaupungissa ollaan, niin Rella saanut ulkoilla suurimman osan aikaa vapaana viereisissä puistoissa. Rella rakastaa Linnanmäen kallioilla loikkimista, ja city-kanien jahtia:-)

Muutama viikko sitten kasvattaja Niina tuli ruskean siskon ja Funnyn kanssa Rellaa tervehtämään.
Kylmästä ilmasta huolimatta siskokset jaksoivat pelmuta, myös Funny osallistui ajoittain pikkuneitien touhuiluun..

Täällä on valtava määrä koiria ja joka kerta ulkoillessa Rella tapaa koirakavereitaan. Onpa Rella aloittanut treffit pitkäkarvaisen kääpiömäyräkoira Santerin kanssa;-) joka on vuoden ikäinen naapurikorttelin poika - R ja S nauttivat kokoisestaan kaverista!

Pienestä koostaan huolimatta Rellassa omapäisyyttä ja terävyyttä. Eläinlääkäri kehui sitä, kuinka kontaktia ottava R. on, ja totesi R:n olevan 'hauska, suorastaan vitsikäs!'.

Ja touhukashan R. on! Jos ei saa huomiota ja leikkiseuraa, niin R. on keksinyt mennä sohvan/sängyn alle räkyttämään (muulloin ei hauku juuri lainkaan) - takuuvarma kikka saada emännän huomio! (eikä emännän mielestä vitsikästä lainkaan..) Sinä aamuna kun R. oivalsi tämän, se räkytti emännän koko suihkukäynnin ajan sohvan alla, ja emäntä uumoili naapurien olevan vähemmän mielissään.. Onneksi moinen oli kertaluontoista, tapa saatiin karsittua heti alkuunsa. Kuvissa Rella touhuaa emännän kummilasten kanssa, joista hauskaa vähän villiinnyttää pientä pentua..

R. oli tänään ensimmäistä kertaa pentukurssilla, ja selvästi nautti siellä puuhaamisesta, vaikka räntäsateinen matkanteko vähän vikisyttikin. Nyt neiti simahtanut tyystin, eikä malttanut ruokaansakaan syödä. Todettakoon, että R.:lla mainio ruokahalu, mutta kestoltaan ehkä 5 sekuntia;-) Sitten pitää taas vähän touhuta ja leikkiä, ja sitten vasta jatketaan syömistä. R. saattaa syödä kuppinsa 3-4 erässä, vain pari kertaa olen nähnyt kupin tyhjentyvän kerralla..

2009-11-04T13:42:00.000-08:00

Santtu on sen verran vauhdikas kaveri, että oli vaikea saada herra pysymään aloillaan ettei kuvassa näkyisi pelkästään lepattavat korvat tai vilahdus hännästä.Oikeastaan tämä kuva antaakin Santusta hyvin rauhallisen ja tyynen vaikutelman ;D

Strategiset luvut: 16 viikkoa ja 6,4 kg

2009-10-31T09:46:00.000-07:00

Tervehdys kaikenkarvaiset ystävät!

siitä onkin muutama viikko kun viimeksi päivitin Santun sivuja ja muutamassa viikossa Santtu onkin kasvanut melko komeaksi pojaksi.
Eläinlääkärin vastaanotolla todettiin että komea, iloinen, positiivinen ja sosiaalinen luonne.Vaaka
näytti 6,4 kg ja vastaanotolla muut koiran omistajat hämmästelivät Santun kokoa ja näköä kun
koira näytää ihan 6 kk ikäiseltä mutta onkin vasta 4 kk.
Santtu on leikkinyt ja ulkoillut reippaasti syys sateista huolimatta ja sisällä ollessaan sitten keksinyt kaikenlaisia koiruuksia ja mielen virkistystä mm. vessan korista on näppärä hakea muutama täysi vessapaperirulla ja repiä sydämensä kyllyydestä kaikki ihana valkoinen pehmeä paperi ympäri kämppää ja nautinto on sitä parempi kun toimitus on tehty muun perheen ollessa esim töissä.
Meidän pihapiirissä on paljon karvajalkoja ja Santtu onkin tutustunut mm. Riisiin ja Ryyniin (kaksi kääpiömäykky poikaa naapurista) tosin Riisi ja Ryyni suhtautuvat Santtuun hieman pelonsekaisin tuntein sillä Santtu on jo kokoluokaltaan suurempi kuin nämä veljekset.
Suvussa on myös vanha neiti, Iines (9 vuotias karkeakarvainen kääpiö mäyräkoira) ja Santtu on ollut tutustumassa Iinekseen muutaman kerran ja vasta tänään Iines haki oma alotteisesti Santun leikkiin ja sitten mentiin! Molemmat koirat juoksi ympyrää ja puutarhan Rhodot ja muut puskat sai kyytiä.
Pihalla Santun mieleen on myös vasta haravoitu iso ja kahiseva lehtikasa.Santun mielestä on suunnaton nautinto hypätä lehtikasaan ja kieriä siinä mielinmäärin (Ihanaa)
tosin haravasta ei koskaan tule Santun kaveria ;)

Mukavia syyspäivä

t.Santtu ja sen perhe

Kasvukatsaus Tampereelta

2009-10-31T09:04:00.000-07:00

Toissa viikolla vietettiin syyslomaa. Jälleen pakkasimme kimpsut ja koiran matkaan ja puksuttelimme junalla kohti Etelä-Karjalan vihreää luontoa. Saara tutustui viikon ajan uudenlaiseen elämään ja kokemuksia tuli hevosista ja marsuista aina tanskandoggeihin asti. Varsinaisen kokemus- ja elämysloman ainoa miinuspuoli oli se, että vauhdikkaiden leikkipäivien jälkeen neiti muisti vasta keskellä yötä (noin 2 tai 4 aikaan), että täytyyhän sitä pienen koiran kakatakin välillä. Ulkoiltua tuli lähes joka yö, mutta onneksi Saara ymmärsi käydä uudelleen nukkumaan pikaisen ulkopyrähdyksen jälkeen.

Parhaana rytmin sekoittajana toimi äitini cairnterrieri Taavi. Saara härnäsi tapansa mukaan kaveria koko ajan ja välillä Taavi näytti olevan ihan ihmeissään, että miksei tuo ahdisteleva natiainen ymmärrä lopettaa. Ratkaisuksi muodostui joko pieni ärähdys tai hyppy sohvalle, Saaran ulottumattomiin. Touhukaksikon päiviin mahtui myös paljon kivoja hetkiä, jolloin ulkona tutkailtiin kaikenlaista jännää tai juostiin päättömästi ympäri tarhaa.

Loman aikana Saaran (mäyräkoiramainen) ahneus paljastui hämmästyttävän selvästi. Koska Taavi ei ole koskaan ollut tarkka ruoan perään, pyrki Saara varastamaan Taavilta kaiken mahdollisen ruuan. Taavin ja kissojen ruokakupeista oli kiva käydä nappaamassa raksu tai pari ja kaverin puruluu oli PAKKO saada vaikka itsellä olisi suussa ihan samanlainen yksilö. Myös Taavin aamiaissämpylä oli kovaa huutoa: yhtenä aamuna Saara söi palan omasta sämpylästään, vei oman sämpylänsä Taavin luo ja otti Taavilta tämän kokonaisen sämpylän. Ahne mikä ahne. =)

Loman loputtua palasimme takaisin kaupunkiin ja Saara löysi oman rytminsä todella nopeasti. Yöt menevät sikeässä unessa ja päivisin neiti osaa leikkiä, nukkua ja syödä "aikataulujensa" mukaan. Sisäsiisteydessä on menty askel eteenpäin, papereiden käyttö on hieman vähentynyt ja neiti osaa jo vihjailla, milloin täytyisi päästä ulos. Syömisen ja juomisen päätteeksi tosin on käytävä tirauttamassa tippa ja toinenkin paperille: tapa, joka toivottavasti unohtuu ajan myötä.

Kuluneella viikolla Saara oivalsi, kuinka kerrostalon sisäportaita kuljetaan ylös ja alas. Aivan pentuna emme antaneet neidin kulkea portaita, ettei mitään vahinkoja sattuisi. Kun ikää tuli lisää, voitti Saaran uteliaisuus ja se alkoi nousta talon betonisen ulkoportaat ylös itse, päästäkseen muka nopeammin sisälle. Tällä viikolla neidin päässä tapahtui ilmeisesti joku naksahdus oma-aloitteisuuteen ja itsenäisyyteen päin, sillä nyt sujuvat jo (betoniaportaita) liukkaammat sisäportaatkin. Neiti suuntaa jo hissistä hirveällä innolla portaita pitkin kohti ulko-ovea ja sisään tultaessa vauhtia on saman verran, että ehtii ensimmäisenä ylös. On varsin hauska seurata, kuinka innoissaan Saara on uudesta taidostaan.

Team Aurinkomagneetin mamman mietteitä

2009-10-27T05:45:00.000-07:00

Kuvat syyskuun alulta

Miten olemme voineet elää ennen ilman kahta koiraa?

Aika on mennyt kuin siivillä ja Elsa on kotiutunut perheeseemme paremmin kuin hyvin.
Masa ja Elsa toimivat yhdessä hienosti.

Tämä kuva viime viikolta

Mikäli Masa kyllästyy Elsan kanssa touhuamiseen, hän kiipeää eteisen boksin tai penkin päälle nukkumaan. Elsa ei sinne vielä pääse ja menee nätisti nukkumaan boksiin tai omaan petiinsä.

Ennen Elsaa, Masa tuli aina aamukahvilla istuessani syliini aamuhalaukselle. Tämä on jäänyt, mutta nykyisin Masa tulee syliini ”sopivalla hetkellä” silloin kun Elsa ei ole ihan lähettyvillä . Masalla oli myös tapana tuupata puruluu sohvan alle katsoessamme telkkaria. Tämä oli keino, jolla hän sai meihin liikettä, sillä meidän piti kaivaa se sieltä pois.

Kesähelteillä lenkkeily ei onnistunut, sillä se ei ole silloin minun juttuni. Aamuisin ilma oli vielä sopivan viileää mutta keskipäivällä liian kuuma. Tosin herran unirytmi noudattelee tyttäremme rytmiä, joten loma-aikaan aamutkin venyvät. Kesällä yhtenä aamuna herätin Masan. Yleensä hän on intoa täynnä nähdessä minut lenkkivermeissä, mutta tällä kertaa, kun laitoin alakerrassa lenkkareita jalkaani, Masa hävisi. Hän oli kömpinyt takaisin Annin sänkyyn. Mieheni kantoi Masan sängystä autooni (palvelu pelaa). Päästyämme metsän reunalle, josta pururata alkaa, viimeisetkin unenrippeet katosivat Masan silmistä. Herra siis heräsiJ.

Hieman historiamme havinaa, koiramaista sellaista.
Ennen tyttäremme syntymää, hankimme kultaisen noutajan Valtterin (Lariettan Armani).

Valtteri ja Anni olivat erottamattomat, kunnes koiran aika tuli täyteen. Vanhuuden vaivana tuli sydämen vajaatoiminta. Lääkkeillä hän sai hieman lisäaikaa. Valtteri oli 13 ihanaa vuotta kanssamme. Kun minä ja Anni saatoimme Valtterin viimeiselle matkalle, kiitimme yhteisestä ajastamme ja juotuisista lenkkikilometreistämme. Valtteri nukahti rauhallisesti pää käsivarsilleni. Annille Valtteri oli ollut olemassa koko hänen siihen astisen elämänsä ajan. Sairauden ilmettyä, aloimme asiasta puhua, valmistautua luopumiseen.

Valtterin aikana vielä juoksin. Nykyisin kävelen ja mielelläni sauvojen kera.
Sauvakävely onnistuu pyörätielläkin, kun laitan juoksuvyöhön fleksin kiinni. Hiffasin asian vasta äskettäin, sillä Masa tarvitsee enempi liikuntaa kuin mitä Elsaa voi liikuttaa ja minä kaipasin sauvakävelylle. Se kun on Elsan tultua jäänyt hiukan sivuun.

Valtteri aloitti tradition, käydä iltaisin piipahtamassa naapurissamme. Ensin hän haukkui, tullakseen huomatuksi. Haukun kuultuani, komensin kotiin. Fiksu koira kun oli, muutti strategiaansa ja siirtyi tömistelemään terassia. Ellei naapurin rouva kuullut töminää, herra 47 (Valtteri sai naapureilta lempinimen), nosti tassut heidän ikkunalaudalleen. Tämän äänen naapurin rouva kuuli ja herra pääsi iltakylään, joka tarkoitti pientä herkkua.
Valtterin siirryttyä koirien taivaaseen, perheeseemme tuli mäyräkoira Watti-Wictor eli Wili.

Wilin aika oli lyhyt. Hän menehtyi traagisen onnettomuuden seurauksena. Wili jäi kotipihassamme autoni alle. Kannoin Wilin sisään, kipushokissa hän puri minua. Irrotin varovasti leuat. Laskettuani hänet lattialle, hän hetken kuluttua nousi ylös, tuli luokseni ja nuoli naamaani, katsoen syvälle suoraan silmiini.
Saimme Wilin eläinlääkäriin heti, ell suoritti leikkauksen, mutta vaurioita ei pystynyt paikkaamaan. Suru ja tuska olivat suuret. Tästä johtuen pidän mielelläni koirillamme heijastinliivejä, jotta erottuvat. Wilillä oli tapana jäädä auton renkaan taakse odottamaan, mitä ilmeisimmin varmistamaan mukaan pääsy autoilemaan.

Masan myötä tassujen tepsutus ja hännän heilutus palasivat elämäämme ja Elsa oli minun haaveeni täyttymys (nuorena aikuisena elämässäni oli mäyräkoiraneiti Jokahaun Fifi, jonka myötä olen menettänyt sydämeni mäyriksille, koiramaailman filosofeille).

Wili jatkoi Valtterin aloittamaan iltarituaalia, naapurissa käymisen merkeissä kuten on tehnyt Masakin. Ensin alkuun Masa ”pujahti” niin, ettei Elsa päässyt mukaan… Mutta kerran kun otti neidin ”föliin”, oppi meni perille kerrasta.
Olemme onnekkaita, kun meillä on ihanat ja koirarakkaat naapurit.

Masa teki pentuna todella paljon kiukkukiusaa meille, yksin jäädessään. Tämän osion jätän väliin, etten pelästytä mahdollisia tulevia mäykkyihmisiä. Tosin, en ole kuullut pennusta, jonka kanssa ”kommelluksitta” olisi selvitty. Elsan kanssa olemme päässeet vähemmällä, Masan antaman hyvän esimerkin ja seuran avulla.

Elsa muuten ”imuroi” ruokansa valoakin nopeammin ja syöksyy Masan ruokakipolle salamana, ellen häntä estä. Näin tapahtuessa, Masa siirtyy kohteliaasti sivuun, antaen Elsan syödä ruokansa. Masa on oppinut syömään Elsan myötä ruokansa hitaasti nauttien (ennen meni makupalatkin kertanielaisulla), vai johtuisiko rauhallinen syöminen laihiksesta?

Masa on siis nyt dietteellä eli hän saa vähän ruokaa, joka jaetaan yhtä moneen annokseen, mitä Elsakin päivässä saa, tosin laihtumista ei ole vielä tapahtunut. Paino on yhä 11,6kg. Keväällä saimme onneksi kevennettyä, kun silloin lähtöpaino herralla oli 12,2 kg. Liikunnasta huolimatta paino kipusi herkuttelun ansiosta niin Masalla kuin minullakin. Hävitimme molemmat painoa vielä aika samassa suhteessakin.

Keväällä ostin (nuuka kun olen) suursäkin laihisruokaa (edullisempi kilohinta). Masa parkkeerasi eteiseen ja mulkoili minua, kuten vain mäyris osaa. Syy oli se, että pipanasäkki oli erilainen. Kahden mulkoilupaastopäivän jälkeen nälkä voitti ja pipanat upposivat. Hetki meni hyvin, kunnes herra keksi ratkaisun: allergia. Näin hän sai vanhat pipanansa takaisin.

Eilen ostimme Royal Caninin ”kavennusnappuloita”. Viisastuneena, pieni pussi ensin ja vasta kun näemme miten käy, on taloudellisemman säkin vuoro.
Tiedoksi sisarukset:
Paikallisessa Mustissa ja Mirrissä on Royal Caninin Pentukutsu- kampanja, johon Elsa liittyi.
Saimme ruoalle säilytyslaatikon ja pipanat -20%. Mikäli sisaruksissa on ko. ruoan syöjiä, kannattaa kysyä alan kaupasta kampanjaa.

Masan nykyinen dieetti alkoi yllätystreffien johdosta. Saimme kaksi vierasta jokin aikaa sitten, jotka tulivat kauniin mäyrisneidon kera. Neito ja Masa tulivat heti hyvin juttuun kes kenään. Heillä siis synkkasi ja nykynuorisoa lainaten: ”halusivat olla toistensa kaa”. Masa katsastettiin ”sillä silmällä” neidon omistajan ja kasvattajan toimesta. Tutkinnan tuloksena Masa sopivaksi sulhasehdokkaaksi hyväksyttiin. Tosin, vielä kilo pois painosta ja lupasin viedä näyttelyyn + silmäpeilaus. Ehdimme jo nauttia ajatuksesta että tulevasta pentueesta mahdollisesti yksi saisi kodin Annin mummulasta. Mummun mäyräkoira, vanharouva Leena, nukkui pois pari vuotta sitten.
Masan ollessa pentu, hän yritti ottaa Leenan leluja. Vanha rouva luki pennulle lakiansa ja Masa jätti lelut rauhaan. Leenan peti ja osa leluista on yhä mummun luona. Vieläkin ovat Leenan ohjeet Masan muistissa, eikä hän pitele leluja saati petiä. Samoin toimii Elsa. Masan ymmärrän tässä asiassa, mutta Elsaa en.
KOMEE? (kuva -08)

Käytettyäni Masa silmäpeilauksessa, jouduin soittamaan ikävät uutiset niin mäyrisneidon omistajalle kuin kasvattaja Niinallekin: Masan toisesta silmästä löytyi kaihi. Harvinaista kuulemma on noin nuorella mäyräkoiralla. Harmittaa toki kovasti, mutta Masa pärjännee asian kanssa. Menemme jonkun ajan kuluttua uusintaan, jotta kuulemme onko muutosta tapahtunut/ tarvitaanko mahdollisesti jotain toimenpiteitä.

Viikonloppuna mökkeilimme. Kun koitti kotiinlähdön aika, Masa hyppäsi tapansa mukaan vauhdilla autoon. Elsa taas istahti mökin oven taakse ja meille tuli hyvin selväksi, että hänelle mökillä olo on number 1 (lue: ei valjaita, talutinta vaan vapaata oloa tutkia ja tonkia luonnossa). Joten ei ihme, että Elsa kiipesi mökkikassiin mukaanlähtevien peittojen päälle, lähtiessämme kotoa.

Terveisin Team Aurinkomagneetin onnellinen mamma perheineen

2009-10-23T14:16:00.000-07:00

Hertta ja kissamme Peppi eivät eräänä iltana millään osanneet päättää, kumpi poistuisi kopista toisen tieltä.

Siellä ne sitten nököttivät jonkin tovin. Suhteellisen rauhanomaista yhteiselo näiden kahden välillä siis on;

Peppi käy välillä jopa antamassa Hertalle "nenäpusuja", jos Hertta on raukealla tuulella.

2009-10-18T08:22:00.000-07:00

Terveisiä täältä Helsingin Fallpakasta!

Hertta (Rectus Heart and Soul) vietti tänään tohinantäyteisen päivän lapinkoiranpennun Pyryn (3kk) kanssa. Hertta ja Pyry ovat tavanneet jo useammankin kerran, kun lähekkäin asuvat.

Pyry on jo nyt Herttaa roimasti isompi, mutta motoriikassa olisi nassikalla vielä petraamista, että pysyisi vauhtimakkaramme perässä. Pyryllä onkin paha tapa Hertan ylivoimaiseen vauhtiin hermostuessaan alkaa alistaa tätä kaikin miehisin keinoin, mutta eiköhän se vähene, kun puntit hieman tasaantuvat.

Koirapuistossa tapasimme kaksi uutta kaveria, joiden kanssa touhusimme siellä hetken. Toinen oli parsonrussellinterrieri, jonka kanssa Hertta sai hyvät kirmailut aikaiseksi, kun taas Pyry touhusi aikamoisen saksanpaimenkoiramötkäleen kanssa. Kaikki neljä puistossa ollutta koiraa olivat alle vuoden ikäisiä, joten meno oli varsin vauhdikasta. Koirat käyttäytyivät kuitenkin kaikki oikein herraskaisesti toisiaan kohtaan eikä tarvinnut pelätä, että pienimmillekään sattuisi mitään.

Hertta, varsin pieni kun on, sai melkein sydänkohtauksen, kun sakemanni tuli häntä heiluen ja vauhdilla haistelemaan uutta tulijaa. Hertta ei ollut hetkeen joutunut niin lähelle yhtä valtavaa kaveria... Neiti huusikin kuin viimeistä päivää korkean ja kauhistuneen

"nyt tuli sitten loppu"-kiljahduksen ja juoksi kunniakierroksen jälkeen jalkoihini turvaan. Leikittyään hetken Pyryn ja pienemmän kaverinsa kanssa Hertta uskaltautui tutkimaan sakemanniakin, mutta pysytteli koko ajan hieman varautuneena mokoman möhkäleen suhteen.

Hertta on saanut koirakontakteja myöskin Niinan kanssa järjestettyjen treffien kautta. Ainakin Funny ja Jekku (R. Estrella Galicia) ovat päässeet touhuamaan Hertan kanssa. Olisi kyllä mukavaa päästä näkemään Herttaa tohottamassa myöskin sisarustensa kanssa, jos saataisiin joskus treffit pystyyn silläkin saralla!

Syksyn sadekelit ja mutavelliksi muuttuneet kinttupolut ja hiekkakakuiksi kenkiin (ja koiraan) paakkuuntuva lenkkipolun pohja ovat saaneet allekirjoittaneen siivousneuroottisen puolen harkitsemaan vakaasti akkukäyttöisen kevytimurin tai ainakin kunnollisen kurarallin hankkimista eteiseen - saa nähdä, mihin päädymme. Joka tapauksessa tämänpäiväisen

pesu-urakan jälkeen olen onnellinen melko-helposti-puhdistettavan-koiran (ei lapinkoiran!) omistaja.

Hertalla on näillä näkymin marraskuun aikana kaksi näyttelykokeilua edessä, mikäli kaikin puolin pysytään terveenä. Hieman jo nyt jännittää, miten siellä menee... Onneksi on asiantuntija viemässä Herttaa näyttelyihin; Itse kun en ole koirien kanssa näyttelyitä kiertänyt, niin Hertta melko herkkävaistoisena olisi aivan räjähdysaltis, jos hermostuneena koettaisin sen kanssa siellä toimia. Ja harjoitellahan näin alussa on tarkoitus!

H- sisarukset tapasivat syyskuussa

2009-10-17T13:36:00.000-07:00

Saimme syyskuussa kutsun Vertin (R. Hot Spotted) luokse ulkoilu ja leikkitreffeille H- kasvattien ja heidän omistajiensa kanssa. On jäänyt laittamatta kuvia ja terveisiä tuosta tapaamisesta. Paikalla olivat Vertin ja vanhaHerra- Aleksin lisäksi sisko Hertta (R. Heart and Soul) ja veli Riku (R. Hot Shot). Toinen sisko Caro (R. Hip Hurray) joutui jättämään tapaamisen väliin viime tingassa. Maisa-mamma (R. Mystique) oli myös tapaamassa jälkikasvuaan ja tyypilliseen rauhalliseen tapaansa katseli lähinnä hieman kauhuissaan pentujensa kovaa ääni- ja vauhtitasoa. Lisäksi menossa mukana oli Funny (Hiucan Ihana) ja Stellan pentu R. Estrella Galicia, joka olisi ollut kovalla tahdilla menossa mukana vaikka olikin joukon nuorin ja pienin.

Kuvien ottaminen jäi vähäiseksi kaiken tohinan keskellä. Muutama epätarkka otos kuitenkin alla. Kiitos Ailalle ja kaikille mukana olleille! Oli oikein mukava nähdä kaikkia! :)

H-kasvatit: Vertti, Riku ja Hertta, ikää 6 kuukautta

Vertti, Riku ja Hertta

Riku

H-sisarusten sukulaistyttö, pieni 9viikkoinen R. Estrella Galicia väsähti hyvin nopeasti kotiin päästyään

2009-10-11T07:21:00.000-07:00

Kun Saara kävi rokotuksessa reilu viikko sitten, ei se tainnut arvata mitä tuleman piti. Torstaisen eläinlääkäriretken jälkeen huilasimme yön yli, mutta perjantaina pakkasimme koiran sekä tavarat junaan ja suuntasimme Etelä-Karjalaan. Siellä meitä odotti innokas rapsuttajajoukko ja uusi karvainen tuttavuus: äitini cairnterrieri Taavi.

Vaikkei Taaville ole ehtinyt kertyä ikää puoltatoista vuotta enempää, meni se ihan hämilleen, kun kotiin saapui pieni ja vikkelä natiainen. Saara hyppi ja loikki ja huitoi tassuillaan uutta ystäväänsä, joka toljotti yli-innokasta pentua silmät selällään. Pian Saara hermostui Taavin hämmennykseen ja kokeili, alkaisiko kaveri leikkimään, jos sille haukkuisi vähän - siinä sivussa neiti kokeili myös kaverin korvissa ja hännässä roikkumista, mutta uudet kokeilut hämmensivät Taavia entisestään.

Perjantai-ilta oli villiä menoa ympäri asuntoa ja sama tahti jatkui lauantaina. Ulkona oli jännittävää, koska kaupungista poiketen ulos pääsi vapaana! Pihalle rakennettu iso aitaus tuli tutkittua tarkasti läpi - välillä tutkimuksia johti Saara, välillä Taavi ja hetkittäin ne etenivät vierekkäin kaikessa rauhassa.

Lauantain vauhdikkuus kävi ilmeisesti molempien koirien kunnolle, koska sunnuntaina lounasaikaan pöydän alla odotti tällainen näky. Kaksi tuhisijaa nukkuivat kylki kyljessä eikä edellispäivän vauhdista ollut tietoakaan. Väsymys loi lohtua myös meidän ihmisten mieliin, sillä pian olisi tarkoitus lomailla kotosalla viikon verran. Silloin kaivataan myös näitä nukkumahetkiä.

Kotona Tampereella Saarasta on paljastumassa varsinainen hienohelma. Kylmyys ei ole (ainakaan vielä) ollut este ulkoilulle, mutta auta armias, jos yöllä (tai päivällä) on satanut. Neiti vinkuu ja vikisee koko pienen ulkopiipahduksen ajan. Vähän väliä juostaan julman ulostuojan luokse ja pyritään syliin, koska tassut on märät. Sisällä sitten voikin kietoutua tyynyihin ja peittoihin, jos paha ja märkä ulkomaailma olisi sillä aikaa vaihtunut syksyisen aurinkoiseksi puistoksi.

Lauantaisin Saara on päässyn erään tamperelaisen eläinklinikan järjestämään pentupiiriin. Tänä lauantaina seuralaiseksi oli tarjolla pienen pieni vinttikoira, jonka mielestä tungetteleva ja välillä haukkuva Saara oli todella pelottava. Onneksi pienokainen uskalsi välillä panna hanttiinkin, ettei meidän neito kuvittele olevansa koko maailman kingi. Lähipuistossa metsätöitä tehden kun sellaiset luulot voivat kasaantua pienen ja vielä niin tietämättömän pennun päähän.

Rella kasvaa..

2009-10-07T13:23:00.000-07:00

Täälläkin Rella kasvaa emännän mielestä huimaa vauhtia, mutta eipä neitonen viikko sitten rokotuskäynnillä saanut punnituksessa kasaan kuin 2.5 kg.

Ulkoillessa Rella on terhakas vipeltäjä, ja reippaasti menee tutustumaan kaikkiin vastaantuleviin, niin ihmisiin kuin koirakavereihin. Mm. charmantti vanha herra Igor oli Rellan mielestä kovin kiinnostava ja neiti tekikin kaikki mahdolliset temppunsa saadakseen Igorin mielenkiinnon heräämään, mutta 11-v. herra pitäytyi arvokkaan viileänä;-)
Luonnetta ja omapäisyyttäkin Rella on alkanut osoittaa enenevässä määrin, ja kaiken - etenkin kielletyn - nakertelu ja housujen lahkeissa roikkuminen on lempipuuhia. Ja nykyisillä hampailla ei enää kyseessä pikkunakertelu vaan suoranainen louhiminen;-) ja emännän kummilapsiin tutustuessa pitääkin olla varovainen..

ELSA & ELL

2009-10-07T00:01:00.000-07:00

Tänään oli jännittävä päivä, rokotuspäivä.

Eläinlääkäriin kun piti lähteä ilman Masan turvaa.

Autoilusta Elsa on oppinut pitämään, mutta nyt

tuli pieni itku... yksin ilman Masaa, snif.

Odottaessamme vuoroamme, neiti ihan tärisi hetken pelosta.

Hajut odotustilassa olivat varmasti pienelle pelottavia jo

sinänsä.

Neiti rentoutui lopulta sylissäni:)

Vaaka näytti painoksi 3,5kg. Millaisia lukemia sisarusten

painoissa tällä hetkellä on?

Rokotus sujui hyvin ja Elsa oli erittäin reipas ell:n tutkiessa

ja rokottaessa.

Mukaansa hän sai oman neuvolakortin,

kuten vastaanottohenkilö asian ilmaisi.

(Meillä Satakunnassa "pruukataan" puhua

eläimistä käyttäen muotoa: hän

ja ihmisistä puhuttaessa: se.)

.
Kuva:

Ruokakupeissa on pipanoiden

joukossa herkullista savulammasta.

Pipanat ovat vielä turpoamassa, joten

Masa & Elsa parkeerasivat varmuuden

vuoksi odottamaan lähelle

....ettei vain mene herkut ohi :)

T. Team Aurinkomagneetti

Terveisiä Tampereelta!

2009-09-26T12:00:00.000-07:00

Rectus El Sagres eli Saara tervehtii sisaruksiaan täältä Tampereelta. Ensimmäiset viikot uudessa kodissa ovat sujuneet hyvin. Neiti kasvaa suorastaan silmissä ja terävöityy päivä päivältä - mäyräkoiran linjakkaat piirteet valtaavat alaa pentuajan pehmeydeltä.

Ensimmäisestä yöstä asti Saara on nukkunut oikein mallikkaasti. Ruoka maistuu hyvin ja kaikki ympärillä tapahtuva kiinnostaa ylitsepääsemättömän paljon. Pihanurmikon tonkiminen on yksi parhaista harrastuksista ja löytöjä pitäisi aina saada myös maistaa, vaikka hihnan päässä ei:tä hokeva omistaja olisikin toista mieltä.

Kun nenän saa pois nurmikosta, hurmaa Saara ohikulkijan ja heittäytyy uuden tuttavuuden jalkoihin rapsutuksia vastaanottamaan. Koska kotimme sijaitsee usean koulun läheisyydessä, riittää innokkaita rapsuttajia vaikka muille jakaa. Toisaalta mäyräkoiranpentu näyttäisi pehmentävän sydämiä iästä ja sukupuolesta riippumatta.

Kasvavalle lapselle uni maittaa yön lisäksi myös päivällä ja nukkuma-asennot ovat mitä viihdyttävintä katseltavaa. Rauhallisena opiskelupäivänä Saara pääsee nukkumaan emäntänsä viereen sohvalle. Siellä sitten luetaan ja tehdään kouluhommia, jotka ovat nuoren neidin mielestä niin tylsiä, että uni tulee heti ensimmäisten minuuttien aikana. Opiskelumotivaatio meinaa vaihtua päiväunihaaveisiin, kun kuuntelee vieressä tuhisevaa mäyräkoiraa.

Sohvan selkänojaa suojaava lampaankarva on Saaran mielestä mitä mainioin nukkuma-alusta, mutta myös mukava purulelu - sohvalle tosin pääsee vain todella väsyneenä ja rauhallisena, jotta lampaankarvasta olisi iloa vielä pitkään. Karvan seasta Saaran on hyvä tirkistellä, mitä muualla asunnossa touhuillaan. Katseillaan Saara hurmaa omistajansa joka päivä.

Porin plikka Elsa tervehtii

2009-09-24T08:55:00.000-07:00

Olette jo serkkuni Masan terveiset saaneet, mutta minäkin kerron omani.
Tulin Niinan kyydissä siskoni ja Fannyn kanssa. Ajomatka meni hyvin.
Sisko jäi Tampereelle ja minä tulin Poriin Fannyn kanssa.
Masa oli minua vastassa. Hiukan minua pelottikin, mutta kaikki meni kuitenkin hyvin.

Tosin kun Niina teki lähtöä, menin

makaamaan Niinan käsilaukun päälle,
että en vain unohtuisi Niinan kyydistä. Aavistus minulla oli, että tänne kyllä jään,

kun siskokin jäi Tampereelle.

Nukuin ensimmäiset kaksi yötä pedissäni mamman sängynvieressä ja

mamma piti kättä minun pedissäni. No, mamma kun kääntyi ja käsi

katosi, minulta tuli pieni itku.
Kolmantena yönä pääsin sitten sänkyyn

(Mamma pelkäsi minun putoavan sängystä).

Masahan nukkuu Annin huoneessa, ensin omassa pedissään

tai sängyn alla ja loppuyöstä kömpii Annin jalkopäähän.

Mamman tyynyllä, kiinni mamman hiuksissa, olen nukkunut oikein hyvin.
Aamulla herätän mamman nuolemalla korvaa ja näykin varovasti…

ellei hän heti herää iske naskalini kunnolla kiinni: MUN ON NÄLKÄ!!.

Tämä tapahtuu siinä puoli kuuden- kuuden aikaan. Pari kertaa olen

nukkunut ihan kahdeksaan asti.
Metsässä olen juoksennellut usein ja mökilläkin ollut. Siellä on tosi kivaa,

kun saa olla ihan vapaasti ja leikkiä Masan kanssa ulkona vapaana.

Masan kanssa toimimme hyvin yhdessä: Masa kantoi mökillä sisään

sohvalle sopivasti lahon puupalikan (mamma kun keskittyi takan

sytyttämiseen ja saimme tehdä projektiamme aivan rauhassa)

Masa murensi puuta sohvalla ja minä avitin niin paljon kuin

kurkottamalla yletyin. Yhteistyössä on voimaa.

Masa on opettanut minulle kaikkea kivaa, kuten miten ”parkkeerataan”

keittiöön, jos työpöydällä on jotain hyvää.

Nyt kuljen jo hienosti minun vaaleanpunaisissa valjaissa Masan kanssa.

Tosin minä johdan lenkkiä, sisua minulta ei puutu. Eilen annoin jo laittaa

oikein reippaasti sen heijastinliivin päälleni:)

T. Elsa /Team Aurinkomagneetti

Kallion friidu?

2009-09-22T11:36:00.000-07:00

Rectus Estrella Levante, eli Rella, eli Rellukka ei arvannut mihin muutoksen pyörteisiin tuli tempaistuksi Niinan kyyditessä meidät Laajasalosta tänne Kallion kulmille, pimeä oli jo ehtinyt laskeutua..

Leikin ja ruuan jälkeen uuvahti unten maille, mutta heräsi klo 04 tarpeilleen ja kauhukseen huomasi rakkaiden siskojen ja veljien, ja kaikkien muidenkin niin ihmis- kuin eläinkaverien kadonneen. Seurauksena hätääntynyt kiljunta, nyt tiedän miltä kuulostaa koiranpennun kiljuminen, sydäntä raastoi.. Muutaman tunnin päästä sain tytön rauhoittumaan, sen jälkeen Rella on nukkunut yönsä kuin enkeli.

Ensimmäiset päivät tutustuttiin uuteen kotiin, ja uusiin ääniin - pentukodin jälkeen kaupungin liikenne ja hälinä oli Rellalle hämmentävää, ja mieluisinta taisi olla puuhastelu emännän sylissä..

Alkupäivien jälkeen lähdettiin kuitenkin reippaasti liikkeelle tutustuttamaan Rellaa kaupunkilaiskoiran elämään. Kahvittelu Kallion Karhupuiston ulkokahvilassa muodostui Rellalle käännekohdaksi; kaikki kahvilan ihmiset halusivat moikata ja rapsutella perin innokkaasti ja Rella taisi oivaltaa, että ihmisethän vähän heikkona siihen;-) Sen jälkeen Rella mennyt itse omatoimisesti moikkaamaan jokaisen vastaantulijan. Myös lapsi-ihmisiin Rella tutustunut, kun emännän yksi kummilapsi Kerttu (2-v) oli äitinsä kanssa Rellaa hoitamassa - tuolloin Kerttua juuri vieroitettiin tutista, ja Kerttu kaavaili mielessään, että hän juhlallisesti luovuttaa rakkaan tuttinsa hauvavauvalle!

Tervehdys metsästä!

2009-09-21T06:31:00.000-07:00

Terveisiä metsästä haukahtelee täällä Siiri (Rectus bistro Princess)! Ollaan oltu kovasti ulkoilemassa syksyisissä metsissä ja on tullut syötyäkin hurjasti mustikoita, juolukoita ja puolukoita. Slurps! Me ollaan nyt jouduttu olemaan kyllä kiinni metsälenkeillä kun mulla on juoksut juuri loppunu ja mamma ei luota nyt mun kulkemisiini yhtään. Mutta hauskaa on metsällä silti ollut! Paljon on mielenkiintoista haisteltavaa ja makoista syötävää siellä.

Me ollaan kuulemma lähdössä pohjoiseenkin käymään kuukauden päästä, minä en tiedä mitä se tarkoittaa mutta kuulemma kivaa maisemanvaihdosta on tulossa. Ronja tietää kertoa näin koska se on siellä ehtinyt joskus jo käymään. Mukavia syyspäiviä kaikille!

Mukava lukea kuulumisia, kiitos!

2009-09-19T07:09:00.001-07:00

Hienoa, että blogiin tullut uusia kirjoituksia! Hauska lukea kuulumisianne:)
Pennut omaavat hyvän ruokahalun niin kuin äitinsäkin ja ovat kasvaneet. Santtu on tosissaan vetänyt painoa:) Sisko Estrella Galicia on samaa luokkaa kuin siskot Elsa ja Saara ja veli Riku.

Olemme saaneet kutsun H-pentujen kanssa Vertin luoksi treffeille. Huomenna suuntaamme sinne. Tapaamisesta lisää täällä myöhemmin.

Mukava syksyn jatkoa kaikille!:)

2009-09-16T09:16:00.000-07:00

Mäykky terveisiä Espoosta.
Santtu ( El San Miguel) on mukavasti kotiutunut uuteen kotiinsa Espoossa ja on löytänyt oman paikkansa perheenjäsenenä.
Santtu on päättänyt kasvaa SUUREKsi mäyräkoiraksi sillä sen ruokahalu on ollut mainio ja auta armias jos mamma ei saa ruokaa nopeammin valmiiksi kuin Santun mieli.Siinä saa kyllä mamma kuulla kunniansa.Ulkoiltu on reippaasti ja oman pihan rajat on merkattu.Nostipa Santtu oikein komeasti jalkaakin aamu lenkillä (hyvä ettei kaatunut koko pieni suuri koira) kun piti rehvakkaasti merkata tavattuaan jättiläisen kokoisen (siis Santun mielestä) naapurin uros mäykyn.Katsotaan kenestä ajanmyötä tulee Mäntykallion mäykky kunkku.
Uni on maittanut myös hyvin ja Santun mielestä on iiihanaa kelliä kaksos poikiemme sängyn jalkopäädyssä kun mamma lukee pojille iltasatua.
Käväistiin tänään vaalla ja vaaka näytti Santun painoksi karvan alta 4 kg , iso poika :D

Laumani on kasvanut

2009-09-13T07:27:00.000-07:00

Heippa kaikki Rectus- kasvatit.

Minä olen Masa (Rectus Magnetic) ja vähän yli kolme vuotta jo.
Asustelen perheeni kanssa Porissa. Rakastan ulkoilua, mökkeilyä ja metsässä kulkemista. Meillä kun ei metsästystä harrasteta, olen keskittänyt metsästysviettini ruuan metsästämiseen. Kuulun sarjaan ”ahneet mäyräkoirat” ja olen kaikkiruokainen.

Kulunut vuosi on muuttanut elämääni paljon. Olen aikuistunut ja minusta on kuulemma tullut oikein herrasmies.

Keväällä tytär sai skootterin, innostuin siitä todella kovasti päästessäni kyytiin. Nopeasti minulle kuitenkin valkeni, että kyseinen kapistus vie Annia kovasti paljon pois kotoa. Välillä meillä on koko kerho ”Mopo- Misuja” ja ”Pärinä- Poikia”. Silloin poppikone on kovalla. Olen hiukan kateellinen tuolle pärisevälle kulkupelille. Annilla kun ei enää ole niin paljon aikaa leikkiä kanssani.

Onneksi mamma tykkää metsälenkeistä ja sienestämisestä, niin ihan kaikki kiva ei ole vähentynyt.

Kesällä alkoi perhe puhua vauvasta???? Niiden äänensävykin muuttui..sellaiseksi leperteleväksi.
No, minä kuuntelin kallistellen päätäni ja ihmettelin.
Reilu viikko sitten alkoi ilmassa olla outoa ”värinää”. Torstaina kävimme mamman ja Annin kanssa lempikaupassani (eläinkaupassa). Minulle ostettiin valjaat ja lisäksi pienet vaaleanpunaiset valjaat taluttimen kera. Huh. Ihmettelin mistä oikein on kysymys.

Perjantaina 4.9 ilmassa oli niin outoa oloa, että varmistin huomion saamiseni ja kävin ottamassa keittiön pöydältä pari lakritsipatukkaa, sekä tein pari muuta pientä kivaa jippoa. Oikein mäyrismäisiä juttuja. Opin nimittäin jo pentuna, miten siirtää tuoli kauemmaksi, jotta saan hypättyä sitä kautta pöydälle.... Tosin, nyt "aikuisena" en ole tehnyt sitä enään.. kuinka nyt tulikin mieleeni "kerrata pentuajan juttua"?

Illalla selitys hieman oudolle fiilikselleni selvisi. Meille tuli kasvatti-Mammani ja toi tullessaan sellaisen minikokoisen mäyräkoiran oikean "vauhtinakin". Kävin nuuhkaisemassa ja tuoksu oli vähän outo..hmmm. Yritin leikittää, pikkuinen vain vinkaisi ja heittäytyi selälleen. Outo tyyppi, ei leiki. Pikkukoiraa kaikki kutsuivat Elsaksi (Rectus El Sol).

Elsa olisi kyllä kovasti tullut ruokakupilleni, annoin ärähdysmerkin: pysy pois! Sitkeä tapaus ja yritti uudelleen. No, päädyin ratkaisuun olla syömättä. Mamma vähän huolestui.

Lauantaina kävimme jo Mamman, Annin ja Elsan kanssa sienimetsällä. Koko ajomatkan pieni itki, aikani kuunneltuani liityin myötätunnosta kuoroon. Hyvin neiti siellä metsässä kulki. Anni kantoi välillä, jotta Elsa sai levättyä.

Koska minulla on sellainen heijastinliivi, Mamma teki Elsallekin samanlaisen. Näymme metsässä ja pimeällä. Meidän molempien liiveissä lukee nimemme heijastimella. Pikkutärrä ei kyllä liivistä piitannut. Koitti kovasti päästä siitä eroon.. No, kyllä hän siihen aikanaan tottuu, kuten minäkin. Kun laitetaan liivi päälle, se tarkoittaa metsään menoa tai pimeään aikaan lenkkiä. Siis liivi = kivaa.

Hiffasin kuitenkin nopeasti mistä on kysymys ja että Elsa jää meille. Maanantaina sain kerjättyä Mammalta aamiaisella paistettua kanamunaa palan (suurta herkkuani) => Paloittelin herkun lattialle Elsalle, vinkiksi: tätä kannattaa maistaa.

Aika on mennyt kuin siivillä. Vasta on viikko yhteistä aikaa takana, olen oppinut leikkimään Elsan kanssa. Meillä on tosi kivaa yhdessä. Sienimetsälläkin olemme olleet jo useamman kerran ja mökilläkin yöpyneet. Ruokailummekin sujuvat hyvin, kumpikin syö omista kupeistaan. On myös mukavaa, että Elsa on oppinut suhtautumaan autoiluun yhtä lunkisti, kuin minäkin.

Elsa on kovasti kasvanut viikossa ja juoksee rappusiakin kuin vanha tekijä.

Hännänheilautuksin Team Aurinkomagneetti

2009-09-04T09:46:00.000-07:00

Rectus Heart and Soul eli Hertta on kesän aikana kasvanut ainakin pituutta, mutta leveyttä saisi vielä kasvaa. Neiti on niin kova liikkumaan ja touhuamaan, ettei tarpeeksi ruokaa saa oikein annettua millään! Pentuhampaat ovat irronneet ihan itsestään ja uudet entistä ehommat kasvaneet tilalle. Turkkikin alkaa hiljalleen tuuheutua. Harjauksen vetovastuussa olevana toivon, ettei häntää, rinta- ja jalkakarvoja kuitenkaan uiteta Hertan toimesta yhtä innolla piimäkulhossa kuin korvakarvoja...

Hertta on saanut myös tutkia maailmaa, reissata mökeillä, partioleireillä ja sukulaisten luona ympäri Suomen. On tullut tavattua muita koiria ja ravattua erilaisia maastoja välillä oikein urakalla. Nyt syksyllä onkin sitten luvassa hieman seesteisempiä aikoja kodin lähimetsien eli Mustavuoren tutkimisen merkeissä.

Hertta on hieno neiti eikä oikein perusta sateesta, märästä maasta tai kurasta vaan jäisi kurjalla kielellä mieluummin viltin alle divaanille löhöämään. Eiköhän syksyn mittaa pahin nirsoilu säiden suhteen karise viimeinkin; sadepäivät kun tuskin vähenevät, kun syyskuu pyörähtää kunnolla käyntiin...

Kesäkuulumisia kasvateista

2009-08-20T00:48:00.000-07:00

Kesän aikana ollaan taas saatu paljon terveisiä ja kuulumisia touhukkaista kasvateistamme.

Laittakaahan tännekin suoraan niitä ihania kuvianne ja kuulumisianne:)

Kuvasatoa kesältä 2009:

R. Hot Spotted "Vertti" nauttii tässä kesätunnelmasta omalla pihallaan. Ikää poitsulla kuvassa n. 4kk. Vertin kaverina asustaa Aleksi- herra. Komea parivaljakko!:)

R. Hot Shot "Riku" on vauhdikas ja omapäinen mäyräkoirapoitsu, joka on kaikkien kaveri. Tässä kuvassa myös Rikulla ikää 4kk.

R. Bistro Chef "Pepi" näyttää, että mäyräkoirasta on moneen! Uinti ja nouto vedestä sujuu mallikkaasti:)

Pepi osaa myös nauttia kauniista maisemasta.

R. Bistro King "Jerillä" riittää kaikenlaista tohinaa, perhe on kasvanut koirakaverilla ja pienellä tytöllä. Jeri on kasvattanut jälleen lisää turkkia ja suunnitelmissa on pyörähtää näyttelyissä vielä syksyn aikana.

R. Magnetic "Masa" on nauttinut perheen kanssa kesäpuuhista; Masa on päässyt mm. sienestämään ja marjoja poimimaaan, mökkeilemään, uinnista pitää kovasti. Myös perheen tyttären skootterin kyytiin Masalla on kova into. Masalla on edessä jännittävä syksy kun perhe kasvaa pienellä mäyrisneidillä.

Kasvattiblogi avattu!

2009-07-30T14:46:00.000-07:00

Yksi Rectus kasvatin omistaja ehdotti loistavaa ideaa!... mahdollisuutta itse kertoilla kotisivuillamme koiran/koirien kuulumisia ja tapahtumia ja lisätä itse kuvia ja terveisiä. Näin ollen lähti ajatus perustaa oma blogi, jonne Rectus- kasvattien omistajilla on mahdollisuus kirjoittaa ja lisätä kuvia. Blogiin voi kirjoittaa ja lisätä oman koiran kuulumisia ja kuvia silloin kun siltä tuntuu tai kommentoida muiden kuvia tai kuulumisia. Blogiin tulee linkki kotisivuiltamme ja sitä pääsevät lukemaan ja katselemaan kaikki halukkaat.
Pentublogimme toimii vanhaan tapaan ja on tarkoitettu pentu-uutisille ja kuulumisille.

Nyt vaan kaikki innokkaat mukaan niin saadaan tästä mukava, elävä blogi!

Tuttuun tapaan voi myös laittaa terveisiä ja kuvia s-postilla. Niitä sitten päivitän luvallanne ja mahdollisuuksien mukaan kotisivuille.

Aloittakoon R. Heart and Soul "Hertta" kuvillaan tämän blogin. Kiitos Karoliina ja Lassi kuvista!